”Katsotaan nyt ensin vaalit. Vaalitulos sitten ratkaisee hallituspohjan.” Voiko enää tyhmempää lausuntoa olla? Eihän vaalitulos mitään ratkaissut. Se vain sekoitti.
Silti vaalien alla kaikki puolueet vuoronperään toistivat tuota samaa typeryyttä. Miksi?
Ehkä siksi, että se nyt vain on niin kertakaikkisen suomalaista. Se on suoraa jatkumoa urheilusankareiden ”teen oman suoritukseni ja katsotaan mihin se riittää” litanialle.
Puolueetkin tekivät vaaleissa omat suorituksensa ja mihin se riitti? Ei mihinkään. Kokoomus pääsi mestariksi voittotuloksella, jota alempaa tuskin on koskaan koettu.
***
En jaksa oikein innostua siitä, että Suomessakin pyrittäisiin kahden vahvan blokin taisteluun, jossa kaivaudutaan syvälle vastakkaisiin poteroihin jo ennen vaaleja. Viihteellisestä näkökulmasta se kyllä olisi hienoa.
On siinä toki hyvätkin puolensa. Ainakin tämä viime kuukauden näytelmä olisi jäänyt kokematta, kun yhden paikan enemmistö olisi riittänyt siihen, että voittanut blokki pistää hallituksen kokoon ja ryhtyy toteuttamaan ennen vaaleja julistamaansa ohjelmaa.
Tämän selkeyden pystyy kuitenkin kumoamaan jo yksi pienryhmä, joka pääsee tasapäisten blokkien väliin vaa’ankieleksi. Alkaisi uusi sotku.
***
Suomessa blokkien ytimenä olisivat tähän asti olleet demarit toisella ja keskusta tai kokoomus toisella puolella.
Jos lähdettäisiin tämän hetken suosiosta, blokit rakentuisivat kokoomuksen ja persulaisten ympärille. Monelle tämä tarkoittaisi valintaa ruton ja koleran välillä.
Toisaalta kun molemmat ryhmät taistelisivat samoista keskilinjan äänestäjien sieluista, tarjolla voisi lopulta olla yhtä ja samaa höttöä kahdessa paketissa.
Tai sitten ei. Voisihan se blokkijako avata myös niin syvät ja leveät railot, että kohta sanat eivät riittäisi vaan kaivattaisiin kättä pidempää.
Näiden yhdistelmäkin on aivan mahdollinen. Ohjelmat yhtä ja samaa, mutta vihanpito silti rajaton.
***
Eli blokkiutumisella olisi riskinsä ja mahdollisuutensa. Varmasti siihen suuntaan etenemisen hyviä ja huonoja puolia kannattaa joka tapauksessa punnita.
Ainakin sellaisen mallin heikkoudet on nyt nähty, jossa puolueet marssivat vaaleihin pelkillä kolmen ein kynnyslistoilla.
ANTTI MARTTINEN