Mitä tärkeää tapahtui puolitoista vuotta sitten? Siitä on niin kauan, että silloin tehtyjä ratkaisuja tuskin kukaan kehtaa juuri nyt muistella.
Valtavan nousukauden huumassa käytiin tuloneuvotteluja. Rahaa oli niin että ranteita pakotti. Vaalit oli juuri käyty höveleitä palkkalupauksia jakaen. Gallupeissa koko kansa säesti.
Vain kaikkein pahantahtoisimmat niuhottajat uskalsivat varovasti väittää, että raha on edelleenkin niukkuushyödyke, jota on rajallinen määrä jaettavaksi. Että pelkällä tahdonvoimalla ei taiota tyhjästä enempää. Hyi!
Siinä sitä oltiin. Kuntatyönantajien uusi johtaja Markku Jalonen oli solmimassa ensimmäisiä sopimuksiaan. Hän päätti lyödä kaikki ällikällä tarjoamalla heti kättelyssä enemmän kuin kukaan vastapuolella uskaltaisi pyytääkään.
Vanhat työmarkkinaketut nauroivat partaansa ja tarttuivat tilaisuuteen. Tuskin koskaan oli saatu näin paljon näin helpolla! Eikä siinä vaiheessa hoitajien palkkaratkaisuista vielä edes neuvoteltu.
SIIRRYTÄÄN vaivainen vuosi eteenpäin. Talouskriisi on iskemässä päälle. Onneksi kuntien verotulot olivat kasvaneet rankasti läpi vuosituhannen huipentuen vielä viime vuoden 8 prosentin loppunousuun. Jättimäinen harppaus.
Mutta mitäpä se auttaa, kun menotkin jostain kumman syytä kiihdyttivät 8 prosenttia ylöspäin. Ei tuollaista vuodesta toiseen jatkuvaa rallia kestä rautaisinkaan talous, rapakuntoisesta puhumattakaan.
TÄSSÄ sitä nyt ollaan. Kun jatkuvasti kasvavien verotulojen kupla puhkeaa, mitä tehdään kunnissa? Aloitetaan vaikka pienentämällä koululaisten ruoka-annoksia. Ei kai ne edes tykkää kalapuikoista…
Se on loistava keino. Ei tällaisilla tempuilla menoja säästetä tippaakaan, mutta nostatetaan takuuvarmasti vanhemmat takajaloilleen vaatimaan, että korottakaa nyt pliis meidän veromme vaikka tuplaksi, jotta lapsiraukoille saadaan ruokaa.
Julkisuuspeli on kovaa. Kun kansa saadaan vaatimaan lisää veroja, kukaan ei erehdy kysymään, paljonko kalapuikkoja lapsille saataisiin tinkimällä aivan toisenlaisina aikoina luvatuista kaksinumeroisista palkankorotuksista edes pikkuisen. Palkkaoptioita ei jätetä!
KUNNAT ovat nyt isossa pulassa. Osin omasta syystään ja juuri tällä hetkellä myös vaikeiden aikojen takia. Ihan hyvä, että tässä tilanteessa valtio ottaa lisää lainaa pelastaakseen kuntalaisten palvelut, vaikka siinä osin myös paikataan leväperäistä taloudenpitoa.
Hätätilassa on hätäkeinot käytössä, eikä lamaan syöksy ole oikea aika säästölistoille.
Silti, ei kuntien tilanne pitemmän päälle sillä ratkea, että korotetaan vain veroja (niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina) ja huudetaan valtiota kippaamaan lisää rahaa.