Ystäväni Jaska täytti juuri 63. Mikä upea ilon ja vapauden päivä!
Ei. Jaska ei jäänyt eläkkeelle. Hänelle koitti muuten vain vapauden aika. Tästä eteenpäin hän saa olla vapaasti töissä, jos huvittaa. Jos ei, eläkkeelle voi jäädä vaikka saman tien.
Tällainen vapaus on väkevä voima. 63-68 vuoden eläkehaarukka on vuoden 2005 eläkeuudistuksen ehdottomasti viisaimpia puolia.
Nimittäin aika pian viidenkympin jälkeen ihmisten vaihtoehdot työelämässä alkavat kaventua. Monella toki jo paljon aikaisemmin. Jos omalla työpaikalla on tilaa edetä uralla, se on vielä mahdollista. Mutta poikittaisesta liikkumisesta työpaikasta toiseen tulee vuosi vuodelta harvinaisempaa ylellisyyttä.
Nuorempana harva miettii työpaikkaansa tulevien työvuosien kannalta. Edessä oleva kvartaali voi tarkoittaa neljännesvuotta tai neljännesvuosisataa. Turha sitä on miettiä.
Mutta yli viisikymppinen oppii helposti laskemaan edessä olevia vuosia. Vielä tusinan verran vuosia täällä tai – vielä huonompana vaihtoehtona – jossain heittopussina tai työtä vailla. Aika pakkotahtinen valinta.
Todellisuudessa työ voi olla ihan mukavaa. Tai sitten ei. Jollekin pomo on kivi kengässä. Toisella nuoremmat työkaverit hengittävät niskaan. Tai työtehtävät eivät muuten vain istu kohdalleen. Harmittaa, kun omaa osaamista ei pääse kunnolla käyttämään.
Kaikissa asioissa on aina hyvät ja huonot puolensa, mutta tuollaisessa tilanteessa aika äkkiä tuijottaa silmänsä sokeaksi niihin huonoihin. Vähän kuin parisuhteessa, joka alkaa mennä pieleen. Kumppanissa näkee vain huonoimmat puolet ja ne tuntuvat kasvavan kasvamistaan.
Ei ihme, että Jaskakin vuosi sitten oli tasan varma, että jää eläkkeelle heti kun ikäraja taittuu. Rajan lähestyessä hän vähitellen alkoi fundeerata, mitä mukaviakin puolia töissä oli. Hän rohkeni puhumaan vähän töitten järjestelyistäkin. Ja päätyi lopulta jatkamaan, ihan vain toistaiseksi.
Nyt Jaska jatkaa ihan kohtuullisen tyytyväisenä töissä, uusituissa tehtävissä, uusilla joustavammilla työajoilla. Eläkkeen superkarttuma on pieni lisäkannustin, mutta ei hän sen takia. Ihan muuten vain, siihen saakka kuin huvittaa ja on sellainen tunne, että oma osaaminen vielä kelpaa. Ja jos terveyttä riittää.
Muutaman kuukauden tai pari vuotta. Oman itsensä herrana.
PS. Juuri tätä Jaskaa ei oikeasti ole olemassa. Mutta monta muuta samanlaista on ja hyvä niin.
Kun eläkeryhmät jatkavat pohdintojaan, vapaus työssä ja työhön voisi olla niiden ykkösasia. Se hakkaa pidennetyn pakkotyön mennen tullen.
Tästä aiheesta myös:
Sitä teet mitä mittaat
Neuvostoliittolainen sauvasuristin
Samaan aikaan toisaalla
Saako sairasta häiritä?
Ei saa sotkea eläkebunkkereita