”Lainmukainen verotus voi olla väärin. Vaikka
Olaus Petrin tuomarinohjeissa sanotaan, että se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan, voi kohtuuton verotuspäätös olla lain mukainen.”
Tämä
Vesa Korpelan toteamus tuli mieleen kun Helsingin hallinto-oikeus teki ratkaisun, jonka mukaan työntekijöiden työmatkoista kertyneet bonuspisteet ovat verotettavaa tuloa, jos niitä käytetään yksityismatkoihin.
Vaikka päätöksessä olisi tulkittu lakia oikein, ei siinä silti ole mitään järkeä.
***
Miksi?
Siksi, että lentoyhtiöitä ei oikein voi kieltää jakamasta bonuspisteitä haluamallaan tavalla.
Siksi että etu on lopulta erittäin vähäinen. Luin jostakin, että esimerkiksi
Finnairilla Bangkokin ilmaislippuun tarvitaan 150 000 pistettä, jotka kerätäkseen olisi käytävä lähes 100 kertaa Ivalossa tai 50 kertaa Brysselissä. Ei käy kateeksi.
Useimmiten saatavat edut ovat vain alennuksia matkapaketeista tai muista tuotteista. Mikä on lopulta alennuksen arvo nykymaailmassa, jossa samassa koneessa vierekkäin voi muutenkin lentää 50 euron tai 500 euron hinnan matkastaan maksanut?
Kummasta hinnasta pisteillä saatu verotettava etu lasketaan?
***
Ennen kaikkea päätös on järjetön (vaikka laillinenkin) siksi, että pisteiden käyttöä on mahdotonta valvoa.
Samalla kortilla on sekaisin työntekijän itse maksamista, työnantajan maksamista ja ties minkä muiden tahojen maksamista matkoista kertyneitä pisteitä. Tai vaikka bonuspisteillä ostetusta matkasta kertyneitä uusia bonuksia.
Työnantajan on mahdotonta valvoa tätä, eikä työnantajalla liene oikeuttakaan päästä kurkkimaan tietoja työntekijän vapaa-ajan käytöstä. Työntekijän itsensäkin voi olla vaikea eritellä kenties vuosien kuluessa kertyneitä pisteitä, joilla yhteenlaskettuna kenties saisi muutaman kympin alennuksen viikonloppumatkasta.
Eikä tämä ole herkkua verottajankaan kannalta. Tarkastajilla on tuhat kertaa parempaakin käyttöä ajalleen kuin halkoa hiuksia lentopisteistä.
Kansainvälisissä suuryhtiöissä tämä tuskin on ongelma. Niillä matkustelu on niin iso kuluerä, että sen suhteen on selvät sävelet, eikä firmalta heru ylimääräisiä etuja niille työläisilleen, jotka kyhjöttävät iltansa ja yönsä koneessa ja lentokentillä.
***
Selvintä olisi, että lakipykälien tasolla lentobonukset todetaan niin vähäpätöiseksi eduksi, kuin ne oikeasti ovatkin. Annetaan verottajan keskittyä olennaiseen, eikä pakoteta yrityksiä rakentamaan turhanpäiväisiä lentopisteiden valvontajärjestelmiä.
Ja jos joku maksaa viisinkertaisen hinnan matkastaan, jotta saisi enemmän lentopisteitä, pitäköön tyhmyytensä.