Miksi ihmeessä Suomeen haikaillaan vahvaa enemmistöhallitusta? Katsokaa ympärille, eihän sellaisia ole missään muuallakaan.
Kun kuuden puoleen dinosaurus kompastui kalkkiviivoille, alettiin surkutella, saadaanko meillä kokoon vain niukkaan enemmistöön perustuva hallitus. Mitä kummaa siinä on?
Ruotsissa vähemmistöhallitus tekee vahvaa ja määrätietoista politiikkaa. Se saa paljon enemmän aikaan kuin Suomen väkinäiset enemmistöt.
Tanskassa vähemmistöhallitus alkaa olla jo maan tapa, kun puolueista ei kerta kaikkiaan saada enemmistöä kokoon. Sielläkin taitaa olla liikaa kynnyskysymyksiä ja ”me ei leikitä noiden kanssa” –asetelmia. Ihan kuin nyt meillä.
Norjassa hallituksella on niukka 86-83 –enemmistö, mutta hallituspuolueet saivat vaaleissa alle puolet äänistä. Sama tilanne Virossa. Hallituksella on 56 paikkaa 101:stä, mutta äänistä vain vajaa puolet.
Niissä demokratioissa, joissa käydään ”blokkivaalit” kahden päävaihtoehdon välillä, enemmistö jää yleensä aina niukaksi. Usein joudutaan jopa hallitsemaan vähemmistöllä jonkun pienpuolueen tuen varassa.
Suomen naapureista vain Venäjällä on vahva enemmistöhallitus. Sieltäkö meidän pitää hakea oppimme?
***
Suomessa on mukavoiduttu viime vuosikymmeninä siihen, että aina löytyy tarvittaessa iso konsensushallitus. Niillä on saatu paljon hyvää aikaan, mutta joko on aika tunnustaa, että yhteishengen aika on ohi?
Tänä päivänä kompromissi on kirosana ja toimittajilla (tai kenellä tahansa) on sekä halu että tarvittavat välineet paljastaa ja teloittaa vaalilupausten pettäjät. Poliitikot on tuomittu jäpittämään ahteri vaaliohjelmaan liimattuna neljä pitkää vuotta.
Puolueet rakentavat aitoja, eivät siltoja. Tätä myös kansa haluaa, jyrkkiä kiveen veistettyjä (ja hauskasti muotoiltuja) kantoja eikä lässyä sovittelua ja virkamiesmäisyyttä. Eletään siis sen mukaan.
Konsensus on jo heitetty roskiin työmarkkinoilla. Ehkä pitäisi tunnustaa tosiasiat ja luopua siitä myös politiikassa. Todetaan vain, ettei tästä nykyisestä sakista enää löydy yhteistyön rakentajia. Miksi siis turhaan haikailla menneen perään?
Joko meidänkin on aika siirtyä normaaliin eurooppalaiseen käytäntöön?
ANTTI MARTTINEN