Finnairin toimitusjohtaja Jukka Hienonen ilmoitti tänään heittävänsä pyyhkeen kehään. Julkisuuden kautta ainakin minulle on muodostunut hänestä hyvin nykyaikainen johtajakuva.
Lentoyhtiöiden syvässä ahdingossa hän näyttää yrittäneen ratkoa Finnairin ongelmia neuvottelemalla ja keskustelemalla – myös avoimesti julkisuudessa. Etsinyt yhteistä etua ja tapaa säilyä hengissä, kun kaikki osaltaan tinkivät muinaisista eduistaan. Mutta työntekijäpuolelta on tullut säännöllisesti turpiin.
Sitten on taas pakon edessä irtisanottu ja lomautettu. Tältä se homma ainakin on näyttänyt.
Ehkä Hienonen lopulta oli vanhanaikainen. Liian avoin, lepsu ja pehmeä. Voihan kohta muodissa olla taas tuttu management by perkele –tyyli. Niin innokkaasti monet yritysjohtajat tuntuvat nyt hakevan vaikutteita Kiinasta. Enkä nyt puhu vanhoista filosofeista vaan nykyisistä kommunistipomoista.
Ehkä seuraaja ei olekaan yhtä hienonen, vaan jatkossa vyörytetään kova kovaa vasten. Ei lupaa hyvää lentomatkustajille.
Kunta-alalla lienee edessä ihan samanlainen vastakkainasettelu. Vähenevät rahat ja tinkimättömät ammattijärjestöt. Ei lupaa hyvää kuntalaisille.
***
Se, että Finnair ylipäätään on hengissä, lienee suurelta osin valtio/markkina-tasajaon ansiota. Omistuksesta puolet on Suomen valtiolla ja loput markkinoilla.
Valtion liikelaitoksena se olisi jo aikaa sitten pyyhkiytynyt kartalta tai kutistunut jonkun Helsinki-Oulu –syöttölinjan pyörittäjäksi. Äärimmäisen kovan ja markkinaehtoiseksi muuttuneen kansainvälisen kilpailun keskellä ei pienen maan virasto voisi toimia kannattavasti.
Toisaalta mikä olisi Finnairin tilanne keskellä lentoliikenteen kriisiä, jos sillä ei olisi takanaan vahvaa valtio-omistusta? Vahva ja sitoutunut valtionomistus on juuri nyt yhtiön selkänoja, ja toivottavasti vastakin.
Kun alalla tehdään karsintaa ja uusjakoa, miten juuri nyt kävisi rohkean Finnairin, jos siellä islantilaistyyppiset sijoituspelurit, ruplamiljonäärit ja amerikkalaiset eläkesäätiöt suurimpina määräisivät ja puntaroisivat halujaan pitää rahoja pienessä ja pippurisessa yhtiössä.
Veikkaan, että yhtiöstä maalattaisiin hieno tarina, minkä jälkeen se pilkottaisiin eniten tarjoavien kesken.
Sen jälkeen voi kuvitella, kuinka hyvät lentoyhteydet Suomesta olisi maailmalle. Eipä Suomi lentokohteena ole jaksanut kiinnostaa halpalentoyhtiöitäkään, jotka mittaavat yhteytensä puhtaasti bisnespohjalta.
Joku aina koettaa kepillä jäätä ja kohta luopuu pelistä. Jokunen harva yhteys on säilynyt pitempään. Sitä se elämä olisi jatkossa koko lentoliikenteen osalta, jos ilmatilamme olisi pelkkien kansainvälisten lentureiden hallussa.
Finnairin ostajallahan voisi olla jopa tuttu strategia toimia gatewayna idän suuntaan. Mutta se gatewayn turvatarkastusportti voisi sijaita jossain ihan muualla kuin Suomen Vantaalla, kunhan sinne tehdyt suuret kenttäinvestoinnit olisi ensin tehokkaasti ryöstöviljelty.
Paradoksaalista on se, mitkä olisivat todennäköisimpiä Finnairin ostajia, jos se olisi kaupan? Tietysti muiden valtioiden tukemat kansalliset tai puolikansalliset lentoyhtiöt!