Yhdistysten ja seurojen aktiivit ovat olleet viimevuodet melkoisessa veropyörityksessä. Ennen verovapaaksi luultu toiminta onkin yllättäen todettu verolliseksi. Verottajan postia on tullut niin pieniin harrastusyhdistyksiin kuin suuriin säätiöihin.
Lainsäädäntö on ollut vuosikymmeniä nykyisellään mutta maailma ja tavat toimia ovat muuttuneet. Verohallinto unohti yhdistykset ja säätiöt pariksikymmeneksi vuodeksi. Vuodesta 2005 lukien Verohallinto on yrittänyt ottaa tilannetta uudelleen hallintaan enemmän tai vähemmän onnistuneilla ohjekirjeillä ja keskittämällä päätöksentekoa.
Voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen toiminta on vapautettu tuloverosta ja arvonlisäverosta. Kunnan päätöksellä yleishyödyllisessä käytössä olevan kiinteistön kiinteistövero voi kevyempi kuin muilla kiinteistöillä. Yleishyödyllisen toiminnan vapauttaminen veroista on katsottu aiheelliseksi, koska yleishyödylliset yhteisöt tekevät asioita, jotka oikeastaan kuuluisivat yhteiskunnan tehtäviksi. Sen vuoksi hyödyllistä toimintaa ei haitata veronmaksulla. Periaate on hyvä mutta toteutuksen onnistumisesta ollaan montaa mieltä.
Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen elinkeinotulosta. Eräät yhdistyksille tavanomaiset varainkeräysmuodot, kuten viirien ja merkkien myynti on erikseen säädetty yleishyödyllisen yhteisön tekeminä verovapaiksi. Siitä huolimatta joudutaan usein vaikeaan tulkintatilanteeseen arvioitaessa varainhankinnan liiketoimintaluonnetta. Vessapaperin myynti marketin parkkipaikalla on liiketoimintaa mutta kirpputori koulun pihalla ei sitä yleensä ole.
Laissa on säädetty huvitilaisuudet ja niiden yhteydessä tapahtuva virvokkeiden myynti verovapaaksi. Voin arvata lainsäätäjän mielessä olleen maamiesseuran iltamat ja limonadin myynti buffetista. Tai ainakin verotus ja oikeuskäytännössä ajatellaan niin, koska miljoonabudjetilla pyöritettävät rock-festivaalit on katsottu liiketoiminnaksi vaikka taustalla toimisi rekisteröity yhdistys. Hämmennystä yhdistyksissä ja seuroissa aiheutuu vaikeudesta tietää etukäteen kuinka menestyksekkäät juhlat kylätoimikunta voi järjestää veroitta.
Yleishyödyllisten yhteisöjen verovapautta ei ole kaventamassa yksin verottaja. Kilpailuoikeuden kannalta on ongelmallista, jos samoilla markkinoilla vain osa toimijoista maksaa toiminnastaan veroa. Säätiön ylläpitämä vanhainkoti kilpailee osakeyhtiön vanhainkodin kanssa ja huvipuisto kilpailee muiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kanssa. Ennen verovapaa toiminta voi muuttua elinkeinotoiminnaksi, jos samalle alalle tulee kaupallisia toimijoita.
Liikunnan ja kuntoilun tarjonta on laajentunut ja monipuolistunut mutta samalla myös kaupallistunut. Naisvoimistelusta kansakoulun jumppasalissa on siirrytty hienojen liikuntakeskusten PACE-tunneille ja takapihan pallon potkimisesta ammattilaisten jalkapalloiluun. Verovapauden ja verollisuuden raja kulkee jossakin siinä välissä.
Kuten arvata saattaa tapauskohtainen ratkaisutapa on johtanut melkoiseen linjattomuuteen. Harrastelijoiden vapaa-ajallaan pyörittämien yhdistysten pitäisi pystyä analysoimaan oikeuskäytäntöä 40 vuoden ajalta välttääkseen henkilökohtaisen vastuun metsästysseuran mahdollisista veroista.
Jonkun pitäisi nyt ottaa homma hallintaan ja päättää, mikä on koko yhteiskunnan kannalta parasta ja yrittää kirjoittaa se ymmärrettäviksi veropykäliksi. Toivottavasti se joku on laajapohjainen ja asiantunteva joukko yhdistystoiminnan tuntijoita.
Virkamiestyönä tehtynä uudistus voisi merkitä, että kaikki missä liikkuu raha, pannaan verolle. Uskon, että on mahdollista määritellä verovapaa toiminta tavalla, joka antaa ns. kolmannelle sektorille mahdollisuuden toimia tehokkaasti mutta ei haittaa voittoa tavoittelee yritystoimintaa.
Vapaaehtoisen kansalaistoiminnan pitää säilyä verovapaana.
Vesa Korpela