Talous on taantumassa. Lomautuksia ja lopputilejä jaetaan. Yritysten konkurssit lisääntyvät. Taloudelliset vaikeudet ovat tosiasia. Pääministeri vaatii pankeilta ja verottajalta ymmärrystä ja pitkää mieltä saatavien perimisessä. Verottajalla on pienillä kannan tarkistuksilla mahdollisuus helpottaa lamasta selviämistä. Alla neljä mahdollisuutta malliksi.
Eropaketit on tarkoitettu auttamaan potkut saaneita työntekijöitä löytämään uusia töitä tai jopa kouluttautumaan uudelle alalle. Varsinkin suuret yritykset rakentavat pois saneerattaville työntekijöilleen mielellään muhkeankin eropaketin.
Valitettavasti vain, kukaan ei pysty sanomaan miten eropakettia tullaan verottamaan. Kun verotuspäätökset ovat jääneet paikallisten asiantuntijoiden varaan, käytäntö on kirjavaa ja joskus jopa törkeää.
Oikeastaan ainoa säännös verolaeissa tähän liittyen on tulontasaus. Tulontasaus leikkaa valtionverotuksen progressiota, jos henkilö saa muihin ansiotuloihinsa verrattuna suuren kertakorvauksen.
Tämänkin vähäisen huojennuksen verosatraapit yrittävät kieltää selittämällä, että 15 vuoden palveluksesta maksettu puolen vuoden palkkaa vastaava korvaus on kertynyt puolelta vuodelta eikä 15 vuodelta. Aivan uusin älynväläys oli väite, että tulontasausta ei voida myöntää, jos työsuhde on päättynyt muodollisesti työntekijän itsensä irtisanomiseen. Sehän on yleensä ehtona irtisanomisajan palkan lisäksi maksettavan irtisanomiskorvauksen saamiseen.
Epäselvyyttä on myös työnantajan kustantaman uudelleenkoulutuksen verottamisessa. Tässä olisi nyt Verohallinnon johdolla paimenkirjeen paikka. Ja se pitäisi kirjoittaa hyvän paimenen hengessä.
Myyntitappio on vähennettävissä vain myyntivoitoista samana ja kolmena seuraavana vuonna. Jokainen osakemarkkinoita seurannut tietää, että kolme vuotta on liian lyhyt aika osakemarkkinoiden elpymiseen ja varsinkin siihen, että tavalliset säästäjät ehtisivät siinä ajassa realisoimaan arvonnousuja. Lainsäätäjän tulisi muuttaa lakia nyt kun sillä olisi merkitystä, eikä kolme vuotta laman jälkeen, jolloin tappiot ovat vanhentuneet.
Lakimuutosta odoteltaessa Verohallinto voisi helpottaa sijoittajien tuskaa ohjeistamalla verotoimistoja ns. edestakaisista kaupoista. Korkein hallinto-oikeus ei hyväksynyt tappiota, kun sijoittaja ja pankki sopivat yhdellä kertaa saman osake-erän myynnistä ja takaisinostosta samaan hintaan.
Verohallinnossa asia on tulkittu niin, että jos myy ja ostaa samoja osakkeita ja sillä keinoin pääsee hyödyntämään vanhoja tappioita tai saa aikaiseksi vähennettävää uutta tappiota, menettelyä ei hyväksytä vaikka kauppojen väliä olisi useita päiviä ja osakkeiden kurssi muuttunut sinä aikana.
Verohallinto voisi määrätä, että huomiotta jätetään vain järjestelyt, joissa sekä myynti että osto on sovittu ennen ensimmäisen kaupan tekemistä.
Maksujärjestelyjä verottaja tekee veronmaksajan kanssa, jos verovelvollinen ei ole maksanut verojaan eräpäivään mennessä mutta maksukykyä ja -halua on.
Maksujärjestelyissä on toimintaa yhdenmukaistettu valtakunnassa niin, että uuden verovelan ilmestyminen romuttaa armotta hyvinkin toimineen maksujärjestelyn. Nyt jos koska pitäisi verottajan olla pitkämielinen ja joustava niitä veronmaksajia, erityisesti yrityksiä kohtaan, joilla on toivoa selvitä joskus veroveloistaan.
Hallinnon on palattava vanhaan, vähän työläämpään, mutta veronmaksajia yksilöinä käsittelevään menettelyyn.
Veronhuojennus on viimeinen keino poistaa epäoikeudenmukainen vero. Valitettavasti laman aika tarjoaa Verohallinnolle runsaasti tilaisuuksia soveltaa säännöstä.
Jos kesämökki myydään pakkohuutokaupassa ja kauppahinta menee kokonaisuudessaan velkojille, pitäisi velallisparka vapauttaa luovutusvoiton verosta veronhuojennussäännöksen avulla.