Verohallinto muuttuu ja kehittyy. Muutosta tapahtuu koko ajan ja paljon. Kehittyminen onkin sitten enemmän katsojan silmässä ja arvioitsijan arvoissa.
Viimeaikaisen kehityksen keskeinen asia on, että Verohallinto on nyt valtakunnallinen päällikkövirasto. Sen toimivalta on valtakunnallinen ja voimavarat jaetaan eri tehtäviin pääjohtajan hyväksymän työjärjestyksen avulla. Sitä on helppo muuttaa tarpeen tullen.
Voimassa olevan työjärjestyksen mukaan Verohallinnossa varsinaisen verotustyön tekevät yritysverotusyksikkö, verotarkastusyksikkö ja 5 alueellista verovirastoa. Verovirastojen tehtävät on tarkoitus siirtää vuoden 2012 alusta henkilöverotusyksikköön. Virallisessa Verohallinnon organisaatiokaaviossa on lisäksi monia muitakin laatikoita.
Veronmaksajaa ei paljonkaan kiinnosta Verohallinnon organisaatiokaavion laatikkoleikki. Tärkeätä on, että verottaja vaivaa mahdollisimman harvoin ja maksaa veronpalautukset ripeästi. Verohallinnon organisaatiolla on kuitenkin monenlaista vaikutusta veronmaksajan elämään, joten se ja sen kehityssuunta on hyvä tuntea.
Verotuksen toimivallan muuttuminen virastokohtaisesta valtakunnalliseksi merkitsee, että verotuspäätökset voidaan tehdä siellä, missä on joutilaita virkamiehiä. Tähän saakka verotus on tehty siellä, missä veronmaksaja asuu, oli siellä riittävästi resursseja tai ei.
Parhaimmillaan valtakunnallisuudella saavutetaan tasainen työtahti. Veronmaksajaa tietenkin kiinnostaa, että samalla tulkintojen ja käytäntöjen odotetaan yhdenmukaistuvan.
Yhdenmukaistavatko suuret yksiköt verotusta vai hajautuvatko tulkinnat myös saman viraston sisällä, jää nähtäväksi.
Vaarana on myös, että paikallistuntemus katoaa lopullisesti. Turkulainen verovalmistelija voi hetken ihmetellä tamperelaisen työmatkoja Amurista Petsamoon.
Valtakunnallisuus on välttämätöntä Verohallinnon väen vähentämiseksi. Valtion tuottavuusohjelma merkitsee takavuosien yli 7 000 hengen virastohirviön laihduttamista alle 5 000 hengen viranomaiseksi.
Väen väheneminen on taas mahdollista vain tuottavuutta lisäämällä. Tuottavuuden lisääntyminen edellyttää automaattisen tietojenkäsittelyn tehokasta ja kattavaa hyväksikäyttöä.
Hallinto yrittää päästä porkkanaa ja keppiä käyttäen eroon paperisista ilmoituksista. IT:n käyttö on aloitettu yritysten kanssa, mutta myös tavallisen palkansaajan ja eläkeläisen verotus pystytään hoitamaan pääasiassa bitteinä. Esitäytetty veroilmoitus tulee nyt vielä postitse joka kotiin, mutta suunnitelmat senkin korvaamisesta ovat jo melkein toteuttamista vailla.
Veronmaksajien, erityisesti monia veroilmoituksia tehtailevien tilitoimistojen kannalta sähköinen ilmoittaminen on yleensä positiivinen asia. Valitettavasti kaikki muutokset edellyttävät muutoksia kirjanpito-ohjelmissa. Se taas maksaa. Aikaisemmin veroilmoituslomake sai muuttua miten hyvänsä, siitä selvisi aina samalla kuulakärkikynällä.
Koska verotustyö muuttuu yhä enemmän automaattiseksi, Verohallinnolle tieto on nyt tärkeämpi kuin raha. Uudessa verotilijärjestelmässä rahan puuttuminen maksaa 8 %, mutta tiedon puuttuminen 20 % vuotuista korkoa. Veronkorotus on nykyisten ohjeiden mukaan yhtä suuri silloin, kun merkitset tiedon väärään ruutuun, kuin silloin, kun salaat tiedon kokonaan.
Kehitys on ymmärrettävää hallinnon kannalta, mutta ei oikeudenmukaista.
Verohallinnon muuttuminen ja kehittyminen on ollut nopeaa ja uuden teknologin käyttöön otto ihailtavaa. Tähänastisen kehityksen maksajana on liian usein yksityinen sektori, työnantajat, vakuutusyhtiöt pankit jne. Erityisesti pienyrityksille yhä lisääntyvä raportointivelvollisuus aiheuttaa työtä ja tuskaa.