Asioin säännöllisesti pääkaupunkiseudun verovirastossa Vantaan Myyrmäessä. Asiointiani ei mitenkään estä, mutta sappeani korventaa, että veroviraston parkkipaikalla ei ole yhtään vapaata paikkaa. Miten veroviraston asiakaspaikat voivat olla varattuja puoli tuntia ennen viraston asiakaspalvelun avautumista?

Läheisen kauppakeskuksen parkkihallista verovirastoon kävellessäni moitin jo itseäni mokomasta asiasta sauhuamisesta. Tiedän hyvin, että minun verotoimistoni on lyhyen matkan päässä verrattuna suurten kaupunkien ulkopuolella asuviin veronmaksajiin.

Verohallinto tehostaa ja keskittää. Verohallinnon uudistustyö etenee niin, että viime vuoden toukokuussa luotiin yksi valtakunnallinen viranomainen, Verohallinto.
Verohallinto muutetaan alueorganisaatiosta toimialaorganisaatioksi. Tietyt erityisosaamista vaativat asiat keskitetään koko valtakunnassa yhteen tai kahteen paikkaan ja muutoinkin osaamista keskitetään.

Keskittäminen on veronmaksajan kannalta erinomainen asia, koska sillä varmistetaan osaaminen ja yhdenmukainen verotus. Tätä on jo jossain määrin tehty. Esimerkiksi yritysverotuksen keskittäminen veroviraston alueelta yhteen paikkaan on saanut taloushallinnon ammattilaisilta pääosin kiitosta.

Keskittämisen hintana on etäisyyden kasvaminen verottajan ja verovelvollisen välillä. Vuoden 2009 alusta lukien suomenkielisten yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden verotus on keskitetty Kuopioon. Kokemäen maamiesseuran ja Pellon kotiseutuyhdistyksen varainhankinnan verollisuus arvioidaan jatkossa samassa paikassa ja todennäköisesti samalla tavalla.

Mutta jos Kokemäen isännät haluaisivat antaa suullista selvitystä yhdistyksensä toiminnasta, on heidän matkustettava Kuopioon asti, kun aikaisemmin selvitystä saattoi käydä antamassa normaalin asiointimatkan yhteydessä.

Vaikka sähköposti, puhelin ja netti helpottavat yhteydenpitoa, on kansalaisilla edelleenkin oltava oikeus antaa selvitystä ja saada selityksiä myös suoraan asian ratkaisevan virkamiehen kanssa keskustellen. Tiedän, että se on virkamiehen kannalta usein jopa epämiellyttävää, mutta kuuluu ehdottomasti hyvään viranomaistoimintaan ja saattaa olla ainoa tapa, jolla verovelvollinen pystyy selvitystä antamaan.

Verohallinnon tuottavuustavoitteen kanssa on ristiriidassa tavoite hyvästä ja välittömästä asiakaspalvelusta. Toivottavasti asiakaspalvelu ei ole vain korulause pääjohtajan puheessa, vaan se voisi joskus ohittaa jopa toiminnan tehostamisen. Onko mahdollista löytää tapa keskittää osaamista keskittämättä ihmisiä? Voisivatko esimerkiksi Kuopion yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta vastaavan yksikön henkilöt oikeasti istua tasaisesti eri puolilla Suomea, vaikka toimintaa johdettaisiin ja päätöksiä koordinoitaisiin keskitetysti Kuopiosta?

Vähän tähän tapaan on toimittu Veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä rakennettaessa. Veroasiamiehet istuvat edelleen vanhoilla virkapaikoillaan ympäri Suomea, vaikka ovat osa yhtä Verohallinnon yksikköä.

Vaikka verotusta muutetaan yhä enemmän sellaiseksi, että verovirastossa ei tarvitsisi käydä, on jatkossakin asioita, jotka vaativat, syystä tai toisesta henkilökohtaisen käynnin verovirastoon.

Verotus koskee melkein kaikkia suomalaisia ja verotus on viranomaistoimintaa. Verotusta ei voida siirtää kokonaan nettiin. Kansalaiset ovat oikeutettuja saamaan palvelua myös ilman nettiyhteyttä. Toivon, että verohallinto hoitaa myös vanhanaikaiset yhteydenpitotavat laadukkaasti niin, että veronmaksaja toivotetaan tervetulleeksi verovirastoon, kuten asiakas yritykseen.

Hyvään palveluun kuuluvat paitsi kattava palvelupisteverkosto, osaava henkilökunta ja henkilökunnan palveluaseenne, myös kunnolliset asiakastilat ja parkkipaikka.