Suomessa on jälleen selvitelty harmaata taloutta ja arvailtu sen määrä suureksi. Harmaan talouden vahingollisuutta on yleensä kuvattu kahdella tavalla.
Valtion kannalta ikävintä on, että pimeistä liiketoimista ei yleensä kerrota verottajalle eikä myöskään makseta veroja tai muitakaan maksuja.
Toinen, välillisempi vaikutus on, että rehellisten, maksunsa hoitavien yrittäjien mahdollisuudet kannattavaan liiketoimintaan katoavat, jos hintataso määräytyy hämärämiesten kustannusten perusteella. On myös tavanomaista, että veronsa maksamatta jättänyt jättää muutkin laskunsa maksamatta.
On sekä rehellisten yrittäjien että julkisen vallan kannalta tärkeätä vähentää harmaata taloutta. Hyvien ja toimivien keinojen löytäminen vain tuntuu olevan vaikeata. Lähes aina harmaan talouden torjunnassa käytetyt keinot vaikeuttavat rehellisten yrittäjien toimintaa. Jokainen uusi lomake ja raportti maksaa joko yrittäjän omana työnä tai kirjanpitäjän palkkiona. Jos rosvot eivät ole täyttäneet entisiä ilmoituksia, he tuskin täyttelevät uusiakaan.
Harmaata taloutta esiintyy erityisesti rakennusalalla. Keväällä 2011 rakennusalalle tulee voimaan käännetty arvonlisäverovelvollisuus. Sen ideana on siirtää arvonlisäverojen maksuvelvollisuus pääurakoitsijalle.
Rakennusalalla tyypillisten pitkien urakointiketjujen häntäpäässä olevat pikkuyritykset tuppaavat katoamaan kartalta ennen kuin ehtivät maksamaan verojaan. Järjestelmän käyttöönottoa perustellaankin sillä, että pääurakoitsijoilta on helpompi saada arvonlisäverot kuin aliurakoitsijoilta.
Rakennusteollisuus on vastustanut uudistusta, koska muusta arvonlisäverotuksesta poikkeava järjestelmä aiheuttaa rakennusliikkeiden taloushallinnolle melkoisia kustannuksia järjestelmien uusimisesta ja väen kouluttamisesta.
Muutos aiheuttaa myös Verohallinnolle järjestelmämuutoksia sekä kouluttautumis- ja kouluttamistarpeita. Yleisen järjestelmän poikkeukset aiheuttavat aina tulkintatilanteita ja veroriskiä, ja ne taas lisäävät tarvetta oikoa verotusta jälkikäteen.
Tavalliselle velvoitteensa hoitavalle, lähinnä aliurakointeja tekevälle rakennusalan yritykselle muutos aiheuttaa hallinnollista tuskaa ennen kaikkea opetteluvaiheessa. Pysyvää on kassavaikutus. Normaalissa järjestelmässä palvelun myyjä laskuttaa asiakkaaltaan myös arvonlisäveron ja saa pitää sen kassassaan parhaimmillaan pari kuukautta ennen arvonlisäveron tilitystä. Jatkossa vastaavan rahan pitääkin pääurakoitsija. Kun summat ovat suuria, ei ole yhdentekevää, kenen taskussa rahat ovat.
Käännetty verovelvollisuus saattaa auttaa katoavien aliurakoitsijoiden ongelmaan, mutta voi synnyttää saman verran uusia veronkiertomahdollisuuksia. Vain järjestelmän haitat ovat pysyviä.
Euroopan komissiolla on toimintaohjelma, jonka tarkoitus on vähentää EU:n lainsäädännön yrityksille aiheuttamaa hallinnollista taakkaa. Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän tukemaan ja koordinoimaan kansallisen toimintaohjelman valmistelua, toteuttamista ja seurantaa. Kyseisen ohjelman mukaan yritysten hallinnollista taakkaa vähennetään Suomessa vuoden 2006 tasosta 25 % vuoden 2012 loppuun mennessä.
Ohjelman mukaan Verohallinnon panos tähän vähentämiseen on verotilin käyttöönotto ja tilinpäätöstietojen välittäminen Patentti- ja rekisterihallitukselle.
Toivotan onnea hankkeelle. Toistaiseksi verotuksessa on oltu enemmän lisäämässä kuin vähentämässä hallinnollista taakkaa. Verotilikin aiheutti hallinnollisen taakan tuplaantumisen käyttöönottovaiheessa.
Entinen meno näyttää jatkuvan: poliitikot lupaavat sunnuntaipuheissaan byrokratian purkua, mutta säätävät viikolla viitenä päivänä byrokratiaa lisääviä lakeja.