Verovirastossa osataan sanoa päivää ja näkemiin, joskus jopa hymyillä, mutta päätökset ovat yhtä ikäviä kuin ennenkin.
Neljännesvuosisata sitten nuorena viransijaisena otin todesta verojohtajan puheet asiakaspalvelusta. Kun sitten vanhemmalle virkamiehelle puhuin asiakkaasta, hän tokaisi: ”Me emme myy mitään. Meillä ei ole asiakkaita vaan verovelvollisia.”
Nykyään verovirkailijat puhuvat kakistelematta asiakkaista ja asiakkaille lähetettäviin kirjeisiin osataan liittää kohteliaita fraaseja. Valitettavasti virkamiehen kohteliaaksi tarkoittama kirje on saajalleen monesti lähes käsittämätöntä kieltä, ja kirjeen sisältö tuntuu uhkailulta ja kiristykseltä. Verotuspäätöksestä maallikko ei saa edelleenkään mitään tolkkua.
Veronmaksaja ei ole asiakas siinä mielessä, että toiminta rakennettaisiin veronmaksajan tarpeiden mukaan. Päinvastoin. Verohallinnon toiminnan tehostaminen on siirtänyt lukuisan määrän hallinnon tehtäviä asiakkaille eli verovelvollisille. Verohallinto vaatii aina enemmän ja enemmän erilaisia tietoja ja ilmoituksia.
Samaan aikaan verosäännökset monimutkaistuvat. Virheiden ja väärinkäsitysten varalta ei rakenneta neuvontapalveluja, vaan kiristetään rangaistuksia. Nykyään tiedon puuttuminen hinnoitellaan jo kolme kertaa suuremmaksi synniksi kuin rahan puuttuminen.
Jos työnantaja ilmoittaa verotilille väärän summan, sakotetaan virheestä 20 % vuosittaista korkoa. Jos ilmoitus on oikein, mutta raha jätetään maksamatta, on korko vain 7 %.
Todellinen asiakaspalvelu merkitsee asiakkaan tarpeiden tunnistamista. Pelkkä hymy ja kohteliaat sananparret eivät ole asiakaspalvelua. Yritysten reaalimaailma tuntuu olevan hallinnolle kovin vieras. Esimerkiksi verotilijärjestelmää rakennettiin 8 vuotta, mutta vasta viimeisen vuoden aikana virkamiehille selvisi, että 90 prosenttia yrityksistä käyttää tilitoimistoa asioidessaan verottajan kanssa.
Seurauksena syntyi kaaosmaisen monimutkainen, hankala ja vaikeasti hallittava valtuutusjärjestelmä.
Kauneimpana kukkasena on, että antaessaan tilitoimiston hoitaa veroasiansa, yrittäjä menettää oikeuden hoitaa niitä itse. Systeemin puutteita ei pelasta, että ne virkamiesraukat, jotka on pantu kentälle opettamaan verotiliä, osaavat hymyillä ja olla kohteliaita.
Piittaamattomuus asiakkaasta näkyy myös kaupparekisterin ja Verohallinnon yhteistyöstä. Verohallinto siirtää veroilmoitukseen liitetyn osakeyhtiön tuloslaskelman ja taseen kaupparekisteriin, mutta ei siirrä liitetietoja, joten veronmaksaja joutuu edelleen antamaan vuosi-ilmoituksen myös itse kaupparekisteriin.
Jos veronmaksajaa pidettäisiin ihan oikeasti asiakkaana, Verohallinto skannaisi kaupparekisteriä varten myös liitetiedot.
Verohallinnon tehtävä on ohjata ja opastaa, mutta henkilökohtaisen palvelun saantia on rajoitettu sulkemalla palvelupisteitä. Verotoimistoja ei lakkauteta vain tyhjenevällä maaseudulla, vaan myös pääkaupunkiseudulla.
Internet ei ole mikään pelastus. Verohallinnon sivujen tietomassasta on vaikea löytää etsimäänsä, ainakin jos ei osaa veroslangia riittävästi. Veronmaksaja on ansainnut myös henkilökohtaista palvelua.
Yritykset hoitavat työnantajasuoritusten ja arvonlisäverojen laskemisen, perinnän ja tilitykset.
Työnantajasuoritukset ovat pääosin työntekijän veroja tai eläkevakuutusmaksuja ja arvonlisävero kuluttajan tavaran hinnassa maksamaa veroa. Yrityksillä on ankara vastuu laskea nämä muille kuuluvat verot oikein. Jos yritys haluaa varmistua oikeasta tavasta toimia, on sen pyydettävä kirjallinen ennakkoratkaisu. Ennakkoratkaisujen hintaa nostettiin taas vuodenvaihteessa.
Uusi vuosikymmen alkoi. Toivon, että Verohallinto julistaa sen todelliseksi asiakaspalvelun vuosikymmeneksi. Tavoitteena olkoon, että vuonna 2020 Verohallinto huolehtii niin hyvin veronmaksajien oikeusturvasta, että Veronmaksajain Keskusliiton veroneuvonta voidaan lopettaa ja Korpela lähettää eläkkeelle.