Perintö- ja lahjaverotuksessa varat ja velat on arvioitava käypään arvoon. Pörssiosakkeen käyvän arvon määrittäminen on paljon helpompaa kuin Saimaan saaren. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.
Verohallinto on antanut uuden ohjeen omaisuuden arvon määräämisestä perintö- ja lahjaverotuksessa. Ohje korvaa aikaisemmat, verovirastokohtaiset ohjeet. Ohje on annettu ensisijaisesti perintö- ja lahjaverotusta varten, mutta sitä voidaan soveltaa myös muulloin, kun verotusta varten on määriteltävä omaisuuden käypä arvo.
Suurin merkitys uudella ohjeella on siinä, että kiinteistöjen arvon määrittää verotuksen toimittaja kiinteistön sijaintipaikasta riippumatta. Ennen toisella paikkakunnalla sijainneen kiinteistön arvo kysyttiin kyseisen alueen verotoimistosta.
Muutosta on tapahtunut myös tavoitellussa tarkkuudessa. Aikaisemmissa ohjeissa omaisuuden arvostuksessa pyrittiin varovaiseen arvioon, noin 80 prosenttiin omaisuuden markkina-arvosta. Nyt tavoitteena on 100 %. Varmuusmarginaalista luopuminen merkitsee liikaverotuksen yleistymistä.
Markkina-arvon määrittäminen on vaikeata, jos markkinoita ei ole.
Verohallinnon ohjeessa hankalasti arvostettavalle omaisuudelle, kuten tonteille, metsälle ja pellolle, on etsitty alueellisia keskiarvohintoja maanmittauslaitoksen kauppahintatilastoista. Tilastojen mukaiset mediaaniluvut merkitsevät, että puolessa tapauksista hinta on ollut suurempi ja puolessa pienempi.
Mediaanin käyttö sellaisenaan merkitsee yliverotusta puolessa tapauksista. Verovirkailijoiden tulee ottaa tämä huomioon ja kuunnella aikaisempaa herkemmällä korvalla verovelvollisen selvityksiä omaisuuden arvosta.
Maanmittauslaitoksen vuoden 2008 tilaston mukaan kainuulaisen peltohehtaarin mediaanihinta oli 2 530 euroa. Vuonna 2007 vastaava arvo oli 1 021 euroa. Verohallinnon ohjeen mukaan kainuulaisen peltohehtaarin arvona voidaan pitää 2 000 euroa.
Pohjois-Suomen verovirasto päivitti omat arviointiohjeensa puoli vuotta ennen Verohallintoa. Siinä ohjeessa peltohehtaarin arvo Kainuussa oli 1 000 euroa.
Jotta tilastoista olisi hyötyä, pitää niitä osata lukea. Esimerkiksi itse olisin pannut painoa sille, että vuoden 2008 tilasto oli tehty vain neljän pienen kaupan perusteella. Vuoden 2007 tilastossa oli mukana 140 kauppaa ja kauppojen keskikoko yli nelinkertainen verrattuna vuoden 2008 kauppoihin. Osaavan verovirkailijan pitäisi ottaa nämä asiat huomioon ja hyväksyä kainuulaisen pellon arvoksi helpommin 1 000 kuin 2 000 euroa hehtaarilta.
Vaikka Verohallinnon ohjeessa korostetaan yksilöllisten olosuhteiden huomioon ottamista, ei verovirkailijan asiantuntemus tai halu yleensä siihen riitä. Kun turkulainen verovirkailija määrittää Höytiäisen rannalla olevan mökin arvoa, hän tuskin osaa ottaa arvioinnissaan huomioon rakennuspaikalta avautuvaa näkymää tai vesistön veden laatua, vaikka uusi ohje häntä neuvoo niin tekemään. Jo sen selvittäminen, onko kyse etelä- vai pohjoisrannasta, voi olla työlästä.
Verohallinnon uusi ohje asettaa verovirkailijoille kovan vaatimustason. Jotta verovirkailijat voisivat käyttää tapauskohtaista harkintaa, pitää veronmaksajan osata tuoda esiin päätöksen perusteeksi tarvittavia faktoja.
Jos rantatontti on soistunutta ruovikkoa ja mökki lämmityskiellossa rapautuneen savupiipun vuoksi, se kannattaa kertoa ja näyttää muutamilla valokuvilla. Koska Verohallinto on julkaissut ohjeen, joka hutiloiden sovellettuna johtaa joka toinen kerta yliverotukseen, huolehtinee Verohallinto siitä, että perintöverotusta tekevillä on riittävästi aikaa perehtyä toisella puolella Suomea vallitsevaan kaavoitustilanteeseen ja hintakehitykseen.
Jos Verohallinnon uutta ohjetta soveltaa viisas ja ahkera virkailija, veronmaksajien tasavertaisuus lisääntyy aikaisemmasta. Jos perintöveropäätöksen tekijä on tyhmä ja laiska, puolet päätöksistä on todennäköisesti lainvastaisia.