Veroilmoitukset käsitellään verovirastoissa suurelta osin kesällä. Palkansaajien ja eläkeläisten veroilmoitukset käsitellään pääasiassa koneellisesti. Vajaan viiden miljoonan verovelvollisen veroilmoituksesta palautuu verottajalle noin kolmannes ja niistä vajaa kolmannes pääsee tai joutuu varsinaiseen verovirkailijan käsittelyyn.
Esitäytetyt veroilmoitukset palautetaan 10. tai 17. toukokuuta. Saman tien, kun ne ovat palautuneet, valitaan niistä joillakin tiukasti salassa pidetyillä perusteilla osa tarkempaan selvittelyyn. Suuri ryhmä on sellaisia, joissa on jokin ristiriita tai muu ongelma, mutta paljon otetaan käsittelyyn myös puhtaasti kontrollimielessä.
Yleensä manuaaliseen käsittelyyn noussut veroilmoitus kaipaa tietojen täsmennystä tai sitten vähennysvaatimuksen perusteena olevat tositteet halutaan tarkistaa. Veronmaksajaan otetaan yhteyttä kirjeitse. Kirjeessä verovirkailija kertoo, minkälaista lisäselvitystä asian ratkaisemiseksi tarvitaan ja mihin päivään mennessä.
Verottajalta saatu posti ei tarkoita kirjeen kuivan tylystä muotoilusta huolimatta sitä, että verottaja epäilisi sinun olevan talousrikollinen. Lisäselvityskehotus on rutiinitoimi. Maininta veronkorotuksesta on kirjeessä varmuuden vuoksi.
On veronmaksajan oman edun mukaista antaa pyydetyt tiedot, jos se suinkin on mahdollista. Jos lisäselvityksen antaminen on vaikeata tai kirjeen perusteella on vaikea päätellä mitä verottaja oikeastaan haluaa, nopein tapa selvittää asia on tarttua puhelimeen ja pirauttaa kirjeessä mainittuun numeroon.
Yksi yleinen syy selventävään puhelinsoittoon on vaikeus ymmärtää kehotuskirjeen sisältö.
Virkailijan pitää osata kertoa mitä milloinkin tarkoitetaan ”riittävällä kirjallisella selvityksellä” tai muulla virastoslangin ilmaisulla. Samoin virkailijan pitää osata kertoa miksi selvitystä tarvitaan. Silloin veronmaksajan on helpompi antaa asiaan vaikuttavaa selvitystä.
Esimerkiksi rakennusmiehen vaatiessa ateriakorvausta vastaavaa tulonhankkimisvähennystä, ns. pullarahaa, hänelle lähetetään puolensivun luettelo erilaisista selvityksistä, mitkä pitäisi tehdä.
Vaatimuslistan pituutta ei pidä säikähtää. Se johtuu vain siitä, että kirjeeseen otetaan vanhasta pohjasta kaikki mahdolliset asiat, mitkä voivat vaikuttaa asiaan. Riittävä selvitys voi olla työnantajan todistus, ettei työmaaruokailua ole järjestetty.
Yhteydenotto verottajaan ennen varsinaista vastausta on usein tarpeen senkin vuoksi, että paljon selvityskehotuksia lähetetään parhaaseen loma-aikaan. Palkkakonttorin todistusta voi olla vaikea saada, jos palkanlaskijakin on lomamatkalla jossakin Keski-Euroopassa.
Selvityksen antamiselle on sydänkesällä helppo saada lisäaikaa puhelinsoitolla. Marraskuun lähetessä jousto vähenee, koska verotus pitää saada valmiiksi ennen lokakuun loppua.
Aina silloin tällöin törmää tilanteeseen, jossa verovirkailija on pistänyt selvityskirjeet maailmalle lomalle lähtiessään ja määrännyt palautuspäivän niin, että selvitykset odottavat häntä loman loputtua. Silloinkin annetun numeron kautta on saatava yhteys henkilöön, joka voi ohjata selvityksen antamisessa.
Laki edellyttää, että selvityskehotus on tarkoin yksilöity. Se ei siis saisi olla mitäänsanomaton eikä liian laaja, vaan kirjeen pitäisi sisältää vain vaatimus vain tarpeellisen tiedon antamisesta.
Erityisesti yrityksiltä näkee joskus pyydettävän varmuuden vuoksi suuritöisiä erittelyjä eri tileiltä. Jos tuntuu siltä, että asian pitäisi selvitä helpommin, on veronmaksajalla oikeus vaatia virkamieheltä perustelut, miksi juuri vaadittu tieto on tarpeen.
Jos ei anna verottajan pyytämää selvitystä, tulkitaan asia varmasti veronmaksajan vahingoksi. Siksi on helpointa ja halvinta suhtautua verottajan kirjeisiin vakavasti joskaan ei liian nöyrästi.
Vesa Korpela, lakiasiain johtaja