Kun kansalainen ja verottaja riitelevät, vastakkain ovat yleensä amatööri ja ammattilainen, yksilö vastaan koneisto.
Verohallinnon sisällä, osittain siitä riippumattomana itsenäisenä valituselimenä toimii verotuksen oikaisulautakunta. Tavallisesti riitaista verotusratkaisua käsitellään ensin verovirastossa ja sitten oikaisulautakunnassa. Oikaisulautakunnan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Aikaisemmin verovalitus valmisteltiin Verohallinnossa, ja hallinto-oikeus teki ratkaisunsa sille toimitetun aineiston perusteella. Vuoden 2009 alusta voimaan tulleella lain muutoksella vahvistetaan hallinto-oikeuden asemaa prosessin johtajana. Hallinto-oikeus lähettää tarpeelliseksi katsomansa kuulemiskirjeet, kun tähän saakka verovirasto on pyytänyt rutiiniluontoiset lausunnot ja vastineet.
Verohallinnossa ja oikaisulautakunnassa tehdyn perusteellisen käsittelyn jälkeen tilanteen pitäisi olla sellainen, että tapahtumien tosiasiallinen kulku on selvitetty ja veronmaksajalle ovat selvinneet ne lainkohdat, joihin hallinto on päätöksensä perustanut. Hallinto-oikeuteen valituksen mukana toimitetusta asiakirjapinosta pitäisi siis löytää kaikki selvitykset, joiden avulla hallinto-oikeustuomarit voivat ratkaista valituksen. Näin teoriassa mutta ei käytännössä.
Valitettavan usein oikaisulautakunnan päätös on ensimmäinen kerta, kun verovelvolliselle kerrotaan, miksi hänen vaatimustaan ei voida hyväksyä. Syynä voi vaikkapa olla, että veronmaksajan vähennysvaatimuksensa tueksi esittämää selvitystä ei ole pidetty riittävänä.
Hallinto-oikeuden prosessinjohto eli virallisperiaate tarkoittaa, että saatuaan verovalituksen käsiteltäväkseen hallinto-oikeus pyytää asian osapuolilta eli veronmaksajalta ja veronsaajien edustajalta sekä tarvittaessa päätöksen tehneeltä viranomaiselta tietoja, joilla hallinto-oikeus katsoo olevan vaikutusta asian ratkaisemiseen.
Hallinto-oikeuden prosessin johto on tähän mennessä ollut kokemusteni mukaan hyvin olematonta, lähinnä vain vastineen antomahdollisuuden tarjoamista vastapuolen kirjelmien johdosta.
Laki velvoittaa hallinto-oikeudet selvittämään asiaa ennen ratkaisun tekemistä. Hallintolainkäyttölain 33 §:ssä on asiasta suhteellisen selvä määräys: ”Valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi…”
Hallinto-oikeuksissa on ollut korkea kynnys aloittaa uutta kuulemiskierrosta veroviraston rutiiniluontoisesti tekemän jälkeen. Nähtäväksi jää, ottavatko hallinto-oikeudet lainsäätäjän niille tarjoaman mahdollisuuden vastaan ja ryhtyvät aktiivisesti ohjaamaan veronmaksajaa ja veroasiamiesten vastineita.
Missään tapauksessa hallinto-oikeuksilla ei ole mahdollisuutta selvittää asiaa perinpohjin, vaan sen on jatkossakin ratkaistava asia ensisijaisesti asianosaisten sille esittämien tosiasioiden ja väittämien perusteella.
Hallinto-oikeuden selvittämisvelvollisuus on säädetty kansalaisen turvaksi. Veroasiassa on mielestäni parasta ja tehokkainta, että veronmaksajan annetaan puhua itse puolestaan. Virallisperiaate voidaan nähdä veroasiassa vain hallinto-oikeuden velvollisuutena tasapainottaa prosessia verovelvollisen eduksi (HE 148/2007).
Jotta veronmaksaja voisi keskustella tuomioistuimessa tasavertaisesti, hänellä pitää olla oikeus käyttää itse valitsemaansa avustajaa. Veronmaksajan oikeusturvaa lisättäisiin tehokkaimmin sillä, että juttunsa osittain tai kokonaan voittaneen veronmaksajan oikeudenkäyntikulut korvattaisiin aina ja täysimääräisenä ja jo oikaisulautakuntavaiheessa. Oikeudenkäyntikuluja korvataan edelleen luvattoman harvoin ja silloinkin vain osittain ja vain hallinto-oikeusvaiheessa syntyneitä kuluja.