Kuluttajavirasto, Autotuojat ja Autoalan Keskusliitto ovat oikealla asialla. Ne ovat näet yhdessä sopineet siitä, miten ympäristöväittämiä voi käyttää uusien autojen markkinoinnissa. Linjauksen mukaan asiakkaan tulee saada mainoksista totuudenmukainen kokonaiskuva ympäristön hyväksi tehdyistä muutoksista ja niiden vaikutuksista.
Syntynyt yhteislinjaus on tervetullut. Ovathan ympäristöasiat nousseet yhdeksi auton valinnan merkittävimmistä tekijöistä. Niinpä kiusaus ylilyönteihin automainonnassa on ollut todella suuri.
Autojen ympäristötekijät nousivat arvoon arvaamattomaan ennen muuta parin vuoden takaisen veromuutoksen myötä. Autoilijoiden äkilliselle kiinnostukselle ympäristöasioita kohtaan on varsin arkinen selitys: raha. Kyse ei siis useimmissa tapauksissa ole ollut – eikä ole – minkään sortin ”viheridealismista”.
Autoverotuksen sitominen hiilidioksidipäästöjen määrään mullisti kerralla autontarvitsijoiden mietteet. Mitä pienemmät päästöt, sitä kevyempi vero ja pienempi auton hinta. Siinä syitä suuriruokaisten bensarohmujen myynnin hiipumiselle.
Kajoaminen kuluttajan kukkaroon on aina ohjaillut tehokkaasti ostokäyttäytymistä. Niin myös tässä tapauksessa. Vaikka ekoajattelun sijasta ostopäätökset tehdään perinteiseen tapaan taloudellisten tosiasioiden perusteella, ympäristöseikat tulevat kuin varkain samalla huomioiduiksi.
Vielä hetkeksi takaisin autojen markkinointiin. Alan toimijoiden yhteisen linjauksen perusta on se, että kaikki autojen markkinoinnissa esitettävät tosiasiaväitteet, siis myös ympäristöä koskevat, on pystyttävä todistamaan oikeiksi. Kuluttajalle markkinoinnista välittyvän kuvan tulee siis olla todenmukainen. Ylevän lausuman sanoma on kaikin puolin hyvä ja kannatettava. Toivon vilpittömästi tavoitteen toteutuvan.
Ihmisluonteen tuntien näen kuitenkin tavoitellun päämäärän olevan vielä monen mutkan takana. Automainonnassa kun on yhä havaittavissa totuuden rajojen venyttämistä. Osatotuuksien kertominen mainoksessa ei luo ko. automallista aiemmin mainitussa linjauksessa mainittua todenmukaista kokonaiskuvaa.
Joka tapauksessa autojen ympäristömarkkinoinnin pelisääntöjen laatiminen on erinomainen asia. Määritellyt toimintaperiaatteet pyrkivät estämään automainonnan rönsyilyn, joka vain lisäisi kuluttajien epävarmuutta autonvalintatilanteessa.
Autoalan ja Kuluttajaviraston yhteisen linjauksen noudattaminen parantaa kuluttajien luottamusta automarkkinoinnin sanomaan. On kuitenkin muistettava, että jo muutama lipsahdus vaikuttaisi kielteisesti kauas tulevaisuuteen. Siis säännösten kiertoyritykset ja muut hötkyilyt on syytä unohtaa alkuunsa.