Vierailin suomalaisten auto- ja liikennetoimittajien joukossa naapurissa, Pietarissa. Saimme paikallisen miliisin terävän pään edustajilta varsin seikkaperäisen selvityksen jättikaupungin liikenteen nykytilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.
Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi kaiken suuruus. Jo yksin Nevan suiston soille rakennettu Pietari mykistää. Ylittäähän kaupungin asukasluku koko Suomen väkimäärän. Kun siihen lisätään ympäröivän talousalueen väestö, asukasluku nousee jopa yli seitsemän miljoonan! Siinä taustaa liikennepohdinnoille.
Vuonna 2008 Pietarissa ja Leningradin alueella tapahtui yhteensä yli 12 000 liikenneonnettomuutta, joissa menehtyi 1241 ihmistä. Loukkaantuneiden määrä oli reilusti yli 14 000. Suurista luvuista huolimatta on muistettava, että Pietarissa on ainoastaan 220 autoa tuhatta asukasta kohti.
Vaikka naapurimaan liikennekulttuuri on selvästi kohentunut muutaman vuoden takaisesta, turvallisuuskehityksessä on vielä paljon toivomista.
Tämän päivän Pietarissa jalankulkijoilla on jo varsin hyvät mahdollisuudet selvitä kadun ylityksestä kunnialla, kunhan muistaa tärkeän tarkkaavaisuuden. Toisin oli 15-20 vuotta sitten, jolloin autoilijat eivät noteeranneet jalankulkijoita juuri lainkaan. Kadun ylitykseen tarvittiin aimo annos uhkarohkeutta sekä nopeita hoksottimia ja ripeitä kinttuja.
Huolimatta kehityksestä huomattavaa vauhtia liikkuvien autojen välissä puikkelehtii tuon tuosta jalankulkijoita. Meno on toisinaan kuin espanjalaisessa härkätaistelussa.
Liikennevalojen lisääntymisen myötä autoilijat ovat alkaneet oppia Pietarissa oikeille tavoille. Punaisen valon antamaa pysähtymiskäskyä noudatetaan varsin hyvin. Uusimpien liikennevalojen yhteydessä on näyttöruutu, joka kertoo selkeästi sekunteina, paljonko on aikaa valojen vaihtumiseen. Sen ansiosta autoilija voi varautua lähtemään liikkeelle ripeästi heti valojen vaihtuessa. Ratkaisu auttaa parantamaan risteyksen vetävyyttä.
Maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma on hillinnyt Venäjän autoistumista, mutta ensi merkit elpymisestä ovat jo näkyvissä. Se taas tietää autoistumisen kasvuvauhdin kiihtymistä lähivuosina.
Pietarissa on pyritty varautumaan nopeasti kasvaviin liikennemääriin mm. uutta väylästöä rakentamalla. Suuren helpotuksen tuo näinä aikoina valmistuva kehätie, joka kanavoi raskaan liikenteen pois yhä ruuhkaisemmalta katuverkostolta. Myös joukkoliikenteen kehittämistä ja keskustan autoliikenteen rajoittamista kaavaillaan.
Pietarissa on miliisin mukaan oivallettu myös liikenneturvallisuuskasvatuksen merkitys. Koulujen ja lastentarhojen opetuksessa on sijansa myös liikenneasioilla. Myös medialla on paikka liikennevalistuksessa.
Liikennevalvonnassa Pietarissa korostuvat samat asiat kuin Suomessakin: ylinopeus ja rattijuoppous. Miliisillä on käytössään monipuolisin mittalaittein varustettuja autoja, joiden avulla häiriköt pyritään poistamaan liikennettä vaarantamasta.
Rattijuoppouden alaraja on naapurissa miliisin kertoman mukaan 0,3 promillea, siis alhaisempi kuin Suomessa. Kuluvan vuoden tammi-lokakuussa yksin Pietarissa jäi kiinni lähes 11 000 rattijuoppoa. Tekemistä siis riittää.
Venäläisestä ajokorttikäytännöstä täällä Suomessa on monenmoisia näkemyksiä. Pietarin viranomaisten mukaan ennen ajokortin saamista on käytävä autokoulu, jonka suorittaminen oikeuttaa miliisin tenttiin. Autonajokortin voi saada 18 vuoden iässä. Mahdollisista ajokortin hankinnan kiertoteistä ei luonnollisesti puhuttu.
Liikennesäännökset Venäjällä ovat pitkälti suomalaismääräysten kaltaiset. On kuitenkin vilpittömästi todettava, että liikennekulttuuri itänaapurissa on vielä aivan eri maailmasta kuin Suomessa. Vaikka havaittavissa on selkeää kehitystä, jättimäisen Pietarin vauhdikkaassa liikennemenossa on paljon suitsimista. Suunta on kuitenkin oikea.