Automaattisesta nopeusvalvonnasta on riittänyt parranpärinää siitä alkaen, kun ensimmäiset tolpat ilmestyivät Turun suunnalle ykköstien varteen jo kahdeksantoista vuotta sitten. ”Peltipoliisien” valvonta-aluetta on sittemmin laajennettu tasaiseen tahtiin. Tuhannen kameratolpan raja lähestyy.
Nopeuksien kameravalvonnassa on nyt otettu seuraava askel. Etelä-Suomen ja Savon yhdistävän pääsuonen, valtatie 5:n varrelle Heinolan pohjoispuolelle on asennettu uuden sukupolven järjestelmä. Se mittaa auton kahden valvontakameran välillä käyttämän ajan ja laskee keskinopeuden. Mikäli sallittu nopeus ylittyy, seurauksena on sakko.
Autoilija ei havaitse ajonopeuden ylitystä monelle jo turhankin tutuksi käyneestä kirkkaasta salamavalon leimahduksesta. Uudessa järjestelmässä näet käytetään näkymätöntä infrapunasalamavaloa.
Viiden viikon kokeiluajan jälkeen arvioidaan, onko aiheellista käynnistää keskinopeuden mittaus myös muualla Suomessa. Tuskin olen pahasti väärässä veikatessani järjestelmän yleistyvän.
Keskinopeuden mittaamisella pyritään eroon lisääntyneestä silmänpalvonnasta valvontakameroiden tuntumassa. Nykyään varsin yleinen tapa on jarruttaa ennen tolppaa ja kiihdyttää taas heti sen jälkeen. Käytäntö aiheuttaa liikennevirrassa haitariliikettä, mikä ei ainakaan paranna turvallisuutta.
On suorastaan surkuhupaisaa, että valvontakameroista nousee tuon tuosta melkoinen äläkkä. Monet itseään lainkuuliaisina pitävät kansalaiset katsovat valvonnan jopa yksilönvapauksien rajoittamiseksi ja ties miksi. Purnausta on jatkunut siis kohta parikymmentä vuotta.
Valvontakameroiden vastustaminen johtuu paljolti siitä, että kaikki eivät koe ylinopeutta rikokseksi tai edes rikkeeksi. He katsovat valvontakameroiden vain häiritsevän kansalaisten vapaata liikkumista.
Tuttavapiirissäni on runsaasti kokeneita, paljon ajavia autoilijoita, joita valvontakamerat eivät hetkauta tippaakaan. He ovat omaksuneet nopeusrajoitukset keskeiseksi liikenteeseen kuuluvaksi osaksi. Heidän mielestään on yksi ja sama, onko maanteiden varsilla kameratolppia vai ei. He käyttävät tieverkostoa paikasta toiseen siirtymiseen ilman turhaa stressiä nopeusrajoituksia noudattaen olematta silti liikenteen tulppana.
Merkittävä osa heistä on selvittänyt autonsa nopeusmittarivirheen. Niinpä he tietävät aina autonsa todellisen nopeuden. Valitettavasti maan eri puolille pääteiden varsille pystytetyt nopeusmittarin tarkistamiseksi pystytetyt näyttötaulut ovat hiljalleen poistumassa. Tiehallinto on päättänyt luopua tauluista niiden vanhentumisen myötä.
Mutta ei hätää. Keinot todellisen nopeuden ajamiseen ovat jo olemassa. Lähes jokaisessa autonavigointilaitteessa, myös navigointiohjelman sisältävissä kännyköissä, on näet nopeusnäyttö, jonka lukemiin eivät vaikuta renkaiden koko tai kuluneisuus.
Olen jo jonkin aikaa odottanut autonvalmistajien valmiutta hyödyntää satelliittinavigointia. Väärin näyttävien nopeusmittareiden tulisi olla historiaa, mutta toistaiseksi ne ovat autoilijan jokapäiväistä arkea. Jää nähtäväksi, mikä automerkki ehtii ensimmäisenä tuomaan markkinoille tarkan nopeusmittarin. Palkinnoksi on luvassa melkoinen imagoetu.
Sujuva, juohea ajo nostaa matkanopeutta eikä kuljettajan silti tarvitse stressaantua uhkaavien ylinopeussakkojen pelossa edes valvontakameroiden kohdalla. Samalla keskustelut sakotustoleransseista voi jättää omaan arvoonsa.