Maamme tieverkoston kehittäminen, jopa nykyisten teiden kunnossapito on vaarassa – jälleen kerran. Tärkeääkin tärkeämmän asian nosti esiin Helsingin Sanomat (HS 27.8.2010). Enää ei ole kysymys ainoastaan pikkuteiden kunnon rapautumisesta. Näillä näkymin ylläpitotaso on uhattuna myös pääteiden valtaosalla.
Laadukas tieverkosto on elintärkeä koko yhteiskunnan toimivuudelle. Keskusteluissa kuitenkin vähätellään tuon tuosta tiestön kehittämistarvetta ajattelematta asiaa sen perusteellisemmin. Lisäksi auton tarpeellisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten ainoastaan yksityisautoilua, joka herättää nykyisinkin voimakkaita tunteita kuin Suomen autoistumisen alkuaikoina konsanaan. Varsinainen asia jää taka-alalle.
Helposti unohtuu sujuvan raskaan liikenteen merkitys yhteiskunnan toiminnoille. Oletko esimerkiksi tullut ajatelleeksi sitä, että maamme päivittäiset elintarvikekuljetukset hoituvat käytännöllisesti katsottuna täysin kumipyörien päällä? Myös pääosa muista kuljetuksista hoidetaan joustavasti maanteitse.
Maamme henkilöautokanta oli vuoden 2009 lopussa lähes kolme miljoonaa (2,76 milj.). Pitkien välimatkojen Suomessa henkilöautollakin on siis merkittävä asema kansalaisten kuljetustarpeiden tyydyttämisessä. Niinpä kunnollisen, kansainvälisestikin arvioituna tasokkaan tieverkostonkehittäminen ja ylläpito on tärkeää myös yksityisautoilijoiden näkökulmasta tarkasteltuna.
Ei ole yhdentekevää, millainen on tieverkostomme taso. On enemmän kuin valitettavaa, että tiestömme kunto on jo pitkään ollut Euroopan huonoimpia. Olen muutaman kerran suorastaan hävennyt ulkomaisten vieraiden ihmetellessä valtaväyliemme karkeutta, urautuneisuutta ja ”tilkkupaikkauksia”. Asiaintila ei sovi sitten millään Newsweek-lehden ”Suomi on maailman paras maa” -arvion luomaan mielikuvaan.
Tieverkoston kunto vaikuttaa merkittävästi myös liikenteen päästöihin. Hyväkuntoiset, nykyajan vaatimukset täyttävät väylät mahdollistavat autokaluston häiriöttömän toiminnan. Teiden kapasiteetin riittävä mitoitus puolestaan takaa liikennevirtojen sujuvuuden, mikä näkyy suoraan päästöjen vähäisyytenä.
Takkuileva liikenne mitätöi pitkälti nykyaikaisen autotekniikan tuomat edut. Teiden vajavainen kunto ei ainakaan edistä valtioneuvoston vuonna 2008 hyväksymässä ilmasto- ja energiastrategiassa mainitun liikenteen päästövähennysvelvoitteen saavuttamista.
Myös liikenneturvallisuuden parantumiseen maanteiden kunnolla on suuri merkitys. Viime aikojen suotuisan kehityksen jatkuminen vaatii lisätoimia erityisesti autoilijoiden turvallisuuden kohentamiseksi. Tavoitteen saavuttamisessa tiestön nykyaikaistaminen on tärkeää.
Ylimitoitettujen toimenpiteiden kannattajaksi leimaamisen uhallakin olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee ennemmin tai myöhemmin korkeatasoisen runkoväylän yhdistämään Etelä-Suomen ja Oulun talousalueet.
Moottoritietasoisen väylän ajosuuntia erottavat kaiteet estäisivät tehokkaasti ohitus- ja kohtaamisonnettomuudet. Myös päästöt pysyisivät kurissa. Miksi ei kerrankin voitaisi olla ajoissa liikkeellä?
Nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan avulla voidaan kehittää liikkumisen joustavuutta ja liikenteen turvallisuutta.
Ns. kansallisen älyliikenteen strategian tavoite on nostaa Suomi merkittäväksi älyliikenteen palveluiden ja tuotteiden tuottajaksi ja viejäksi. Tulee kuitenkin samalla muistaa, että toimivan liikennejärjestelmän perusta on hyväkuntoinen, kattava tieverkosto. Väylästön ylläpitoa ei voi korvata biteillä.
Elektroniset ratkaisut ja tieverkosto eivät ole toistensa vaihtoehtoja, mutta toisiaan täydentävinä ”kova sana”.