Keskustelua rattijuopumusrajan laskemisesta nykyisestä 0,5:stä 0,2 promilleen on käyty jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Väittely kiihtyy erityisesti alkukesällä. Onhan suvi erilaisten tapahtumien ja festivaalien kulta-aikaa.

Tänä vuonna lusikkansa soppaan pani myös nuorten liikenneturvallisuutta pohtinut liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä, joka luovutti mietintönsä liikenneministeri Anu Vehviläiselle kesäkuun alussa. Työryhmä päätyi ehdottamaan rattijuopumusrajan laskemista 0,2 promilleen.

Huolimatta toisinaan varsin kiivaastakin väittelystä peräti 69 prosenttia suomalaisista kannattaa rattijuopumuksen rajan pudottamista 0,2 promilleen. Se ilmenee Terveyden edistämisen keskuksen julkaisemasta tutkimuksesta. TNS Gallupin tekemään tutkimukseen vastasi 1002 suomalaista.

Eniten henkilövahinkoja sattuu nuorten kuljettajien rattijuopumusonnettomuuksissa. Jo pienet veren alkoholipitoisuudet yhdistyneenä vähäiseen ajokokemukseen lisäävät onnettomuusriskiä. Promillerajan kaavaillun laskun katsotaan vaikuttavan näin ollen myös nuorten kuljettajien liikenneturvallisuuteen.

Olemme kuitenkin jälleen asemasotaa muistuttavassa tilanteessa. Väittelijät ovat kaivautuneet asemiinsa eikä periksi anneta. Niinpä keskustelu muuttuu helposti meille suomalaisille ominaiseksi jääräpäiseksi juupas-eipäs -kiistelyksi. Todellista mielipiteiden vaihtoa on vaikea synnyttää.

Suorastaan kansallisen tapamme on yrittää laskeskella illan mittaan nautittujen alkoholiannosten määrää ja arvioida, milloin on mahdollista istahtaa auton rattiin sallitun promillerajan ylittymättä. Monet epäonnistuvat laskuissaan ikävin seurauksin.

Harva esimerkiksi tietää tai tulee ajatelleeksi sitä, että juoman laatu tai väkevyys voi vaikuttaa alkoholin elimistöön imeytymisen nopeuteen tai määrään, mikä puolestaan estää veren promillemäärän pikkutarkan arvioinnin.

Näyttää siis olevan paljon helpompaa kinastella promillerajoista kuin kuunnella järjen ääntä. Kaikki eivät tule ajatelleeksi sitä, että vaikka virallinen promilleraja ei ylittyisikään parin naukun jälkeen, veressä on kuitenkin alkoholia. Se ei ainakaan paranna mahdolliseen onnettomuuteen joutuneen kuljettajan asemaa.

Keskustelu promillerajasta on kuluvana kesänä tavallista kuumempaa ministeritason päättäjien otettua kantaa asiaan. Käy promillerajojen rukkauksessa miten tahansa, perusongelmaksi jää varsinaisen pääasian perillemeno.

Keskuudessamme on autoilijoita, jotka vähät välittävät säännöksistä ja promillerajoista. Esimerkiksi ajokortin menetys ei ole heille minkäänlainen autoilun este. Asiantilan korjaamisessa riittää vielä runsaasti työtä.

Ainoa varma keino ajokunnon takaamiseksi on noudattaa vanhaa, yksinkertaista sääntöä: ”Jos juot, et aja - jos ajat, et juo.”