Tämän päivän auto on tulvillaan kuljettajan avuksi ja matkustajien turvaksi kehitettyjä ratkaisuja. Nykyaikainen elektroniikka on saanut ihmeitä aikaan. Kukapa vielä muutama vuosi sitten osasi kuvitella esimerkiksi nerokkaan ajonvakautuksen (ESC, ESP, VSA jne.) kuuluvan useimpien tavallisten perheautojen vakiovarustukseen?
Sykähdyttävimpiä autoiluun liittyviä ensikokemuksiani on ollut antaa auton paikoittaminen kadun reunaan pysäköityjen autojen jonoon pysäköintiavustimen tehtäväksi. Mittariston näyttöruutu kertoi kamerajärjestelmän havainneen jonossa hieman yli auton mittaisen välin. Peruutusvaihde päälle ja näpit irti ratista, sitten vain kaasupolkimen polkaisu ja auto sujahti muita ajoneuvoja kolhimatta uskomattoman lyhyeen väliin.
Esimerkkejä nykyelektroniikan hyödyntämisestä on todella runsaasti ja lisää tulee jatkuvasti. Poimittakoon tähän vielä yksi näyte: mukautuva vakionopeussäädin. Jo perinteinen järjestelmä, joka huolehtii tasaisen nopeuden ylläpitämisestä estää turhan haitariliikkeen syntymisen matka-ajossa. Etäisyyttä edellä kulkeviin autoihin tarkkaileva ja tarvittaessa vauhtia hidastava mukautuva vakionopeussäädin pistää vieläkin paremmaksi vähentäen samalla merkittävästi peräänajovaaraa.
Edellä kerrottu antaa vain pienen aavistuksen autoelektroniikan mahdollisuuksista. Itse asiassa me ajamme päivittäin autoilla, jotka ovat tulvillaan tietotekniikkaa. Vaikka nykyautot ovat äkkipäätä ajatellen samanlaisia kuin muutama vuosikymmen sitten, todellisuus on kirjaimellisesti tarua ihmeellisempi.
Elektroniikka on mukana liki kaikessa autoiluun liittyvässä moottorista vaihteistoon, ajettavuusratkaisuista turvajärjestelmiin sekä tietenkin moninaisissa viihde- ja suunnistuskokonaisuuksissa. Ensimmäisiä elektroniikan "ihmeitä" olivat, muistattehan, lukkiutumattomat jarrut, ne ABS-kirjainyhdistelmästä tunnetut.
Autoilun turvallisuutta ja mukavuutta parantavista järjestelmistä on pääasiassa vain hyvää sanottavaa. Syksyn kosteus tai talven kylmyys eivät monien ennakkoluuloista poiketen ole aiheuttaneet elektronisten järjestelmien valtaisaa vikaruuhkaa.
Tietenkään ei ole täysin harmitonta laitetta, vaikka se olisi valmistettu ratakiskon pätkästä. Totta kai meidän autoilijoiden joukossa on vielä heitä, jotka muistelevat haikeina virranjakajan kannen kuivaamista ja vaikkapa mekaanisen polttonestepumpun korjaamista tien päällä.
Uskallan väittää, että melkoinen osa autoilijoista ei osaa hyödyntää läheskään kaikkia ajokkinsa hienouksia. Useimmissa tutuissa perheautoissakin on näet runsaasti järjestelmiä, joiden käyttö vaatii pikku opettelun. Hyvä olisi edes tietää niiden olemassaolo.
Automyyjän tehtäviin kuuluu perehdyttää auton ostaja uuden ajokin saloihin. Peruslaitteiden käyttöopastus ei enää nykyaikana riitä. Erityisesti auton monien valikoiden käyttö kannattaa opetella juurta jaksain.
Paras tapa uuden ajokin laitteistojen ja järjestelmien käyttöön perehtymiseen on yhä edelleen talletettu kansien väliin. Tuttu käyttöohjekirja on nykyisin entistäkin tärkeämpi apuväline. Ohjekirjasta selviävät auton varusteet ja käyttö. Valitettavasti käyttöohjekirjojen taso vaihtelee melkoisesti.
Oletko sinä lukenut autosi käyttöohjekirjan – huolellisesti? Anteeksi vain, mutta rohkenen epäillä. Nyt siis ohjekirja käteen ja autoon perehtymään. Oikea käyttöohjekirjan lukupaikka on kuljettajan istuin, sillä ainoastaan kuskin penkillä ohjekirjan neuvot muuttuvat todeksi.