Valkoinen käsi nousee maantien varressa pystyyn, vaikka autoilija ajaa vuosien aikana hyväksi havaitsemaansa nopeutta.

Mistä oikein on kysymys? Eikö vanha käytäntö – ”nopeusmittarissa kymppi lisää ja rapiat päälle” – enää olekaan voimassa?

Ei ole voimassa, ei. Ylinopeudesta rapsahtaa sakko nyt totuttua herkemmin.

Poliisiauton takapenkille joutuu nyt istahtamaan jo, kun ylinopeutta on kuusi kilometriä tunnissa. Tuolloin tosin selviää punastumisella ja sydämen tykytyksellä. Muistoksi palaverista saa muovipussiin pakatun huomautuksen ja nolostuneen olon. Kerrassaan kiusallista.

Autoilijan kukkarolle käy jo 11 km/h ylinopeus. Silloin vielä selviää rikesakolla. ”Asiakasystävällisyyttä” on se, että ennen sakon määräämistä nopeudenvalvontalaitteiden näyttämästä ylinopeuslukemasta vähennetään 3 km/h.

On surkuhupaisaa, että keskusteluissa on pääosin pohdittu sitä, miten paljon ylinopeutta voi ajaa ilman sakkorangaistusta.

Vaikuttaa siltä, että varsin monen autoilijan mielestä kyseessä on jonkinlainen peli, jossa pärjääminen on eräänlainen miehisyyden mitta. Tärkeintä näyttää olevan hiuksenhieno sakotusrajan välttäminen.

Me suomalaisautoilijat olemme perinteisesti pitäneet ”sakotusjoustoja” saavutettuina etuina, joihin ei missään tapauksessa saa kajota.

Olemme iät ajat tottuneet pitämään nopeusrajoituksia viitteellisinä ohjeina, joiden ylittäminen on tosiautoilijan suoranainen velvollisuus.

Hullunkurisinta koko asiassa on se, että ylinopeudella ajaminen ei useimmissa tapauksissa nopeuta matkan taittumista käytännöllisesti katsoen lainkaan.

Esimerkiksi parin sadan kilometrin mökkimatkalla ylinopeudesta ei ole minkäänlaista todellista hyötyä.

Saldoksi edellä ajavien takapuskurissa roikkumisista ja hiuksenhienoista ohituksista jäävät ainoastaan kohonnut pulssi ja hikiset kämmenet sekä – vastaisuudessa yhä useammin – sakkolappu.

On outoa, että vaatimusta rajoitusten noudattamisesta vastustetaan rajusti. Suurin sallittu nopeus on kerrottu liikennemerkissä. Siinä se. Miksi ihmeesä merkkiin pitäisi kirjoittaa jokin lukema vain huvin vuoksi, ilman velvoitetta.

Kädenvääntö itse nopeusrajoituksista on aivan eri asia kuin väittely voimassaolevien rajoitusten noudattamisesta. Taitavat puurot ja vellit mennä jälleen kerran sekaisin kuten niin usein suomalaisessa liikennekeskustelussa.

Sakotusrajoista riippumatta jokaisen autoilijan on syytä tarkistaa autonsa nopeusmittarin näyttämä. Jo auton todellisen nopeuden tietäminen vähentää liikenteen rauhattomuutta.

Ylinopeutta ajavien lisäksi maanteillämme liikkuu runsaasti autoilijoita, jotka uskovat autonsa nopeusmittariin kuin se tunnettu pukki sarviinsa. Kuitenkin mittarilukema poikkeaa todellisesta nopeudesta usein todella paljon.

Vaikka jokaista autoilijaa ei voi velvoittaa ajamaan nopeusrajoitusmerkin näyttämää vauhtia, mittarivirheen tuntevien ei tarvitse päättää matkavauhdistaan mutu-tuntumalla. Ainakaan he eivät tahattomasti häiritse liikenteen rytmiä. Samalla ohituspaineet vähenevät.