Kuluvana runsaslumisena talvena autoilijat ovat joutuneet ennakoimaan totuttua huolellisemmin perillepääsynsä. Myös pysäköintipaikan valinnassa on oltava tarkka. Moni on pitkästä aikaa joutunut lapiohommiin myös taajamissa, kun auto on jäänyt jumiin aurausvallien taakse. Lisäongelma on se, että vähälumisten talvien seurauksena lapio puuttuu useimpien autojen tavaratilasta.
Neliveto on noussut kuluvana talvena arvoon arvaamattomaan. Voi sitä nelivetoisen auton kuljettajan (vahingon)ilon määrää, kun hän lähtee ajokillaan vaikeuksitta kadun laidasta kaksivetoiskuskin kaivaessa paita märkänä autoaan lumikasan takaa.
Perheautoilijat kiinnostuivat muutama vuosi sitten nelivetoisista, kun markkinoille ilmestyi pitkälti oikeata maastoautoa muistuttavia, mutta tavalliseen arkikäyttöön suunniteltuja kaupunkimaastureita. Ne ovatkin kova sana esimerkiksi huonokuntoisella mökkitiellä, vaikka eivät raakaan maastomöyrimiseen sovellukaan.
Muutama automerkki on valmistanut jo vuosia nelivetoisia versioita tutunnäköisistä henkilöautoista, mutta vasta viime aikoina autoilijat ovat alkaneet lämmetä niille. Markkinoille on tullut lisäksi monia maastureiden ja henkilöautojen hyviä ominaisuuksia yhdistäviä ns. crossover-malleja. Tarjonta on monipuolistunut nopeasti.
Nelivetoisen perheauton käyttö ei vaadi mitään erityiskikkoja. Neliveto kytkeytyy automaattisesti kelin niin vaatiessa. Useimmat "jokapyörävetoiset" perheautot ovat normaaliajossa kaksivetoisia, mutta jo pienenpieni vetävien pyörien luisto saa nelivedon kytkeytymään – useimmiten kuljettajan huomaamatta. Elektroniikka huolehtii voiman jakaantumisesta akselistojen ja pyörien välillä. Kuljettajalta ei vaadita minkäänlaista vipujen vääntämistä tai nappuloiden painamista. Kulku vain jatkuu myös huonossa kelissä.
Nelivedon lyömätön etu verrattuna etu- tai takavetoiseen autoon on ylivertainen selviytymiskyky. Liikkeellelähtö liukkaasta risteyksestä tai lumisesta ylämäestä sujuu miltei kesäiseen tyyliin. Lisäksi nelivetoisen eteneminen huonoissa keliolosuhteissa on omaa luokkaansa. On kuitenkin muistettava, että myös nelivetoisen pysähtymismatka riippuu kelistä.
Neliveto säästää kuljettajan monilta harmeilta ja turhalta sydämentykytykseltä erityisesti Suomen talvessa. Vastaavaan kaksivetoiseen malliin verrattuna nelivetoisen hieman suuremmalle hankintahinnalle ja muutaman desin suuremmalle kulutukselle on helppo löytää perustelut.
P.S.
Mielestäni nelivedon etuja ei ole riittävästi ymmärretty vaativissa olosuhteissa toimivia postin jakeluautoja valittaessa. Tunnen tapauksia, joissa jakelijan usko perillepääsyyn on loppunut ja postilähetykset ovat jääneet toimittamatta ajoissa perille.
Miksi maaseudulla toimivat ambulanssit eivät ole nelivetoisia? Yksin hinta ei riitä perusteeksi, kun panoksena on kansalaisten turvallisuus, jopa elämä.