Iäkkäät autoilijat pärjäävät liikenteessä selvästi uusia kuljettajia paremmin. Ikäkuskit ajavat vahingoitta ja rikkomuksitta merkittävästi useammin kuin uudet kuljettajat. Mm. nämä tiedot ilmenevät Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) julkaisemista tutkimuksista, jotka kartoittivat ikäkuljettajien määrää, ajotaitoa ja liikenteessä selviytymistä.
Yli 65-vuotiaista kuljettajista 88 prosenttia selviää vuoden aikana ilman rikkeitä tai vahinkoja. Nuorten kuljettajien vastaava lukema on 58 prosenttia eli merkittävästi huonompi. Ongelmat liikenteessä alkavat lisääntyä vasta, kun kuljettaja on täyttänyt 85 vuotta.
Valmixa Oy:n tekemällä kyselytutkimuksella koottiin tietoa iäkkäiden kuljettajien ajomääristä, selviytymiskeinoista ja ongelmista liikenteessä. Tutkimuksen avulla pyritään kehittämään iäkkäiden kuljettajien seurantaa varten yhteispohjoismainen ikäkuljettajien indeksi.
Ikääntyvien kuljettajien hyville - joidenkin mielestä jopa yllättävän hyville - liikennetaidoille ei mielestäni tarvitse kauan etsiä perusteita. Onhan näet useimmilla ikäkuljettajilla jopa kymmenien vuosien ajokokemus. He ovat oppineet auton käsittelyn - myös talviajon perusteet - käytännön tilanteissa jo silloin, kun kuljettajan toimia helpottavista elektronisista järjestelmistä (mm. ajonvakautus) ei ollut tietoakaan. Lisäksi perheautojen ajettavuus oli paljon huonompi kuin nykyisin, mikä vaati kuljettajalta todellista ajotaitoa.
Helposti unohtuu myös se, että Suomen maantieverkoston kunto oli vielä muutama vuosikymmen sitten huono, osin kelirikkoaikaan lähes kelvoton, vaikka nykytilannekin on vielä kaukana täydellisestä.
Varttuneimmat kuljettajat ovat kokeneet sorateiden muuttumisen öljysorapäällysteisiksi ja lopulta asfalttipintaisiksi. Ja vielä: he ovat saaneet ihmetellä moottoriteiden syntyä ja pääteiden T-risteysten muuttumista rampeiksi ja kiihdytyskaistoiksi tai kiertoliittymiksi jne. jne. Kaiken kukkuraksi liikennemerkkien ja lisäkilpien määrä on ajan saatossa moninkertaistunut. Lyhyesti sanottuna koko liikenneympäristö on muuttunut perusteellisesti.
Pitkään autoilleet ovat siis tietämättään vuosikymmenten aikana saaneet varsin monipuolisen käytännön liikennekoulutuksen. Kokemusta on karttunut ja pelisilmä kehittynyt. Niinpä moni ikäautoilija osaa korvata mahdollisen reagointikykynsä hidastumisen kokemuksen tuomalla ennakoinnilla, mikä pienentää onnettomuusriskiä.
Merkittävää on myös se, että iäkkäällä kuljettajalla ei ole tarvetta ”näyttää” muille liikenteessä mukana oleville. Iän karttuessa myös harkintakyky kasvaa ja turhat kohellukset jäävät pois.
Ikäautoilijoiden hyvä pärjääminen liikenteessä ei siis ole mikään ihme. Liikenteen konkareille onkin syytä toivottaa hyviä autoiluvuosia. Onhan auto heille keino osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan, vaikka fysiikka alkaisikin oikutella.