Vilkaisen työpaikkani tietokoneelta kodin kuulumisia. Yhdellä hiiren näpäytyksellä lasken tyhjän huoneiston lämpötilaa parilla asteella, vähennän ilmanvaihtoa ja sammutan lastenhuoneen led-valot. Illan saunareissu näkyy sähkön- ja vedenkulutuslukemissa. Kuka lotrasi aamulla suihkussa täysillä viisi minuuttia?
Aivan vielä kodin kulutuslukemien seuranta ei ole näin helppoa. ”Mutta pitäisi olla ja pian”, pohtii erikoistutkija Ari Nissinen Suomen ympäristökeskuksesta. Nissinen tutkii työkseen muun muassa asumisen ympäristövaikutuksia.
Perusteluiksi käyvät vaikkapa tutkijan paperipinosta löytyvät kuviot.
”Asuminen tuottaa melkein 30 prosenttia keskimääräisen kuluttajan kasvihuonekaasupäästöistä. Yleisesti rakennusten energiankulutus on 40 prosenttia koko Suomen energiankäytöstä ja 30 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä.”
Lisäpontimena toimii myös se, että vuoteen 2020 mennessä suomalaisten on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosentteja vuoden 1990 tasosta. Joulukuun ilmastokokouksessa Kööpenhaminassa linjattaneen vuoden 2050 vähennykseksi jo 80 prosenttia.
Lokakuussa julkaistussa ilmastopoliittisessa selonteossa todetaan, että vuonna 2050 rakennusten pitää käyttää 60 prosenttia vähemmän energiaa kuin nyt. Tavoitteena on jopa, etteivät rakennukset tarvitse lainkaan ulkopuolista energiaa.
Lämmitysenergian ja kotitaloussähkön käyttöä tehostamalla ja päästöttömiin energialähteisiin siirtymällä voidaan asumisen kuormitusta leikata merkittävästi. Koska asumisen energiatehokkuutta ja jokaisen kotitalouden lämmön- ja sähkönkäyttöä ei voida muuttaa kertaheitolla, on edettävä määrätietoisesti pienin askelin.
Innovaatiot apureiksi
Vielä tänään kerrostaloasukki säätää huoneistonsa lämpötilaa puhtaalla näppituntumalla, ilmanvaihdosta ei saa monikaan tolkkua ja vesimittari on harvojen ilo.
Omakotitaloasujalla seuranta on paremmalla tolalla. Esimerkiksi tarkka tieto lämmityskuluista ja vedenkäytöstä kannustaa omakotitalossa asuvaa säästämään niin energiaa kuin vettäkin.
”Nyt on innovaatioiden paikka. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kuluttaja vääntelee päivittäin pattereiden termostaatteja ja mietiskelee tuloilman lämpiämistä, mutta ei saa koskaan tietoa, muuttiko kulutus. Lämmön-, veden- ja sähkönkulutuksesta on saatava reaaliaikaista tietoa, jotta kulutukseen voidaan oikeasti vaikuttaa”, Ari Nissinen sanoo.
Tarvitsemme laitteita ja ohjelmistoja, joilla asunnon ”säädöt” saadaan kuntoon. Seurannan ja säädön on oltava niin yksinkertaista, että se hoituu humanistiltakin. Esimerkiksi läsnäolontunnistin voisi sammuttaa valot tai laskea patterin lämpötilaa tyhjästä huoneesta.
Olisi kannustavaa nähdä välittömästi, miten sähkönkulutus vähenee, kun lämmittää saunan vain kerran viikossa, jos on aikaisemmin saunonut kolmesti, tai kun käyttää kytkimellistä jatkojohtoa ja katkaisee näin oikeasti virrat kodin viihdekeskuksen laitteista.
”Pystymme vähentämään asumisen ilmastovaikutuksia helposti kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttia. Suurempi ja pysyvämpi vaikutus saadaan aikaan asunnon energiaremonteilla esimerkiksi parantamalla lämmöneristystä ja ilmanvaihtojärjestelmää ja siirtymällä uusiutuvan energian käyttöön.”
Liikkeelle lämmityksestä
Kodin energiankulutuksesta yli puolet kuluu lämmitykseen. Veden lämmitys vie viidenneksen ja viidennes kuluu sähkölaitteisiin ja valaistukseen.
”Lämmityksessä on suurimmat mahdollisuudet vähentää asumisen ympäristövaikutuksia. Valitettavasti se on samalla vaikeimmin ihmisten itse mitattavissa ja hallittavissa”, Ari Nissinen sanoo.
Koska asuntokohtaisia mittareita ei suomalaisissa kerrostaloyhtiöissä juuri ole, pääsee kerrostaloasukas omissa kulutusmittauksissaan liikkeelle tutkimalla taloyhtiön yhtiökokouspöytäkirjan toimintakertomusta tai kysymällä kulutustietoja isännöitsijältä tai huoltoyhtiöstä.
”Taloyhtiön veden- ja lämmönkulutus selviävät toimintakertomuksesta. Lukemien perusteella voi laskea oman osuutensa kulutuksesta. Toki kyse on vain keskiarvosta.”
Pienilläkin teoilla on kuitenkin merkitystä, sillä Suomessa on 2,7 miljoonaa asuntoa. Yhden asteen lasku asunnon lämpötilassa säästää lämmityskuluissa viisi prosenttia. Huonelämpömittarin hankinta voikin olla ekoteko. Oleskelutilojen sopiva lämpötila on 20-21 C˚ ja makuuhuoneiden 18-20 C˚.
Lämmönkulutus vähenee, kun esimerkiksi asunnon lämpövuodot laitetaan kuriin: tiivistetään ikkunat ja tutkitaan onko muita lämpövuotoja. Jäähdytettävää ilmastointia ja sähköistä lattialämmitystä kannattaa käyttää säästellen. Patteritermostaattia ei pidä peittää verhoilla tai huonekaluilla.
”Kun säätää asunnon lämpöä, on kiinnitettävä huomiota myös ilmanvaihtoon, sillä vaihtuuhan asunnon koko ilmamäärä kahdessa tunnissa. Asunnon yleislämpötila voi säädön jälkeen olla kohdallaan, mutta silti lattia on viileä ja asunto on vetoisen tuntuinen. Tällöin on selvitettävä, mistä korvausilma tulee asuntoon ja miten sen tulisi lämmitä.”
Vanhoissa asunnoissa korvausilma tulee ikkunan tiivistykseen jätetyistä raoista, hieman uudemmissa korvausventtiileistä ja aivan uusissa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, joka on kytketty asunnon lämmitysjärjestelmään. Poistuvan ilman venttiilit ovat yleensä keittiössä, wc:ssä ja kylpytiloissa. Isännöitsijän, huoltoyhtiön tai mahdollisen taloyhtiön energiaekspertin apu on paikallaan, jos ilmanvaihdon säätely ei suju omin voimin.
Ari Nissinen uskoo energiatodistuksen kannustavan taloyhtiöitä sekä energiansäästöön että energiaremontteihin. Varsinkin E- tai F-luokan talossa asuvien olisi syytä havahtua asiaan ja tehdä toimia, joilla kiinteistö nousee vaikkapa D-luokkaan.
”Olisi paikallaan, että myös energiaremontin suunnittelutyötä eikä vain asennusta tuettaisiin taloudellisesti esimerkiksi kotitalousvähennyksellä. Ei ole pikkujuttu korvata sähkö- tai öljylämmitystä vaihtoehtoisella energialähteellä, esimerkiksi maalämpöpumpulla.”
Vettä pitää käyttää säästellen
Suomalainen kuluttaa vettä holtittomasti. Keskimäärin kansalaiselta vilahtaa viemäriin 160 litraa vettä päivittäin. ”Se on 16 sangollista”, erikoistutkija huokaa. Veden kanssa elämme edelleen kuin hollituvassa. Lämmintä vettä käytämme 40-50 litraa päivässä.
Oikeasti veden säästäminen on helppoa, kyse on enemmänkin asenteesta.
Kun käy suihkussa, vesihana suljetaan saippuoinnin ajaksi, vettä ei valuteta täysillä ja suihkuttelusta nautitaan vain 2-3 minuuttia. Viisi minuuttia suihku täysillä vie 60 litraa vettä. Pesukoneessa ei pyöritetä yhtä paitaa tai astianpesukoneessa yhtä kattilaa ja puurolautasta.
Kun kodin vesikalusteita uusitaan, kannattaa satsata uusimpaan tekniikkaan. Uusissa yksitehohanoissa veden virtaama voidaan rajoittaa neljään litraan ja uudet wc-istuimet toimivat jopa neljän litran kertahuuhtelulla.
”Huoneistokohtainen vesimittari pienentää veden kulutusta. Niiden soisi yleistyvän myös kerrostaloissa”, Ari Nissinen sanoo. Tutkimusten mukaan vesimittari pienentää vedenkulutusta 15-20 prosenttia.
Sähköä suomalaiset osaavat jo säästää. Tietoa on tarjolla ja laitteiden merkinnät helpottavat järkevien valintojen tekoja.
Esimerkiksi uusi taulutelevisio ei enää välttämättä ole järjetön sähkösyöppö. Ympäristömerkitty tv säästää virtaa ja sammuttaa joissakin malleissa jopa kuvan, kun katsoja poistuu vastaanottimen lähettyviltä.
Helpotusta sähkönsäästöön tuo tieto tuntikulutuksesta, joka on kaikkien sähkönkäyttäjien ulottuvilla vuonna 2013. Tuolloin sähköyhtiön pitää seuraavana päivänä antaa asukkaalle tieto edellisen päivän tuntikulutuksista.
”Suotavaa olisi, että pääsisimme reaaliaikaiseen veden-, sähkön- ja lämmönkulutuksen mittaukseen. Tuolloin kulutus näkyisi suoraan kustannuksissa. Maksat sen, mitä kulutat.”
Jätteiden merkitys on päästöjen kannalta pienehkö energiankulutukseen verrattuna, kun lajittelu ja jätehuolto hoidetaan asianmukaisesti. Etenkin biojätteen ja paperin lajittelu on tärkeää.
Kohtuullista asumista
Omakotitalo pärjää hyvin vertailussa, kun verrataan sähkön/lämmön kulutusta asuinneliötä tai henkilöä kohti. Tyypillisen omakotitaloasujan (asunto 120 m2, 3 hloä) ja tyypillisen kerrostaloasujan (asunto 75 m2 , 2 hlöä) ilmastovaikutus on samaa suuruusluokkaa eli noin 10 kilogrammaa hiilidioksidiekvivalentteja päivää ja henkilöä kohti.
”Kerrostaloasunnon energiankulutuksen ja ilmastovaikutukset olettaisi paljon pienemmiksi kuin omakotitalon. Vaikka yleistilaa kuten rappukäytäviä on enemmän, niin sisätilan ja ulkopinnan suhde on ylivoimaisen hyvä pientaloon verrattuna. Syynä lienee se, ettei kerrostaloissa kiinnitetä yhtä paljon huomiota sähkön- ja lämmönkulutukseen kuin omakotitaloissa.”
”Omakotitalon ilmastovaikutus tulee yhdyskuntarakenteesta. Jos asuu pientalovaltaisella alueella, joutuu lähes väistämättä liikkumaan enemmän ja käyttämään omaa autoa. Joukkoliikenteen tehokas järjestäminen harvaan asutulla pientaloalueella ei ole ollut helppoa.”
Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan autosta riippuvaisella asuinalueella liikkumisen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ovat kaksinkertaiset verrattuna radanvarren asukkaaseen.
Ari Nissinen kannustaa kohtuullisuuteen niin asumisessa kuin muussakin kuluttamisessa.
”Mitä isommassa asunnossa asut tai mitä isommat asunnon rakennat, sitä enemmän tarvitset lämpöä ja sähköä. Jokaiselle neliömetrille toimii lämmitys, ilmanvaihto ja ajoittain valaistus. Uuden rakentajalle passiivitalo tai tulevaisuudessa jopa nollanenergiatalo on harkinnanarvoinen vaihtoehto.”
”Yleisesti kulutuksen ilmastovaikutuksiin pätee Suomessa, että jokaista kulutettua euroa kohti syntyy yli puoli kiloa hiilidioksidipäästöjä. Toki eri tavaroiden ja palveluiden välillä on suuria eroja.”
Kuka?
Nimi: Ari Nissinen
Tehtävä: Erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa, Tuotannon ja kulutuksen tutkimusohjelma.
Millaisia asumiseen liittyviä ekotekoja teet omassa kodissasi?
”Muutin juuri ja aloittanut perehtymään kerrostaloasuntomme ilmanvaihdon ja lämmityksen yhteispeliin. Säätelen pattereiden termostaatteja ja lasken asuntomme lämpötilaa, kun koti on tyhjillään.
Kylpyhuoneeseen ja vessaan olemme hankkineet led-valot, jotka ovat todella hyvät, vaikka hieman kalliit olivatkin. Pyykkinaruilla eliminoimme kuivausrumpu-sähkösyöpön tarvetta ja kodin viihdekeskus ja atk-piste ovat molemmat kytkimellisen jatkojohdon takana, jolloin laitteiden lepovirtakulutuksesta on helppo päästä eroon.”
Käytätkö autoa?
”Autoa käytän mahdollisimman vähän. Työmatkat pyöräilen, siinä tulee päivän ulkoilu.
Viisihenkisen perheen ruokaostosten teko on vaatinut hieman tuumailua, sillä en halua ajaa ruokakauppaan autolla. Tuorein innovaatio ovat käytöstä poisjääneet lastenvaunut. Vaatihan se hieman huumorintajua lykkiä tyhjät vaunut ruokakaupalle, mutta niillä on todella kätevä kuljettaa perheen ruokaostokset perille asti keittiöön”, Ari Nissinen kertoo hymyillen.