(verot) Lisävarusteet nostavat autoedun verotusarvoa. Mitä enemmän lisävarusteita työsuhdeautoon hankkii, sitä suuremmasta summasta joutuu kuukausittain maksamaan veroja.
Työnantaja voi rahapalkan sijasta tai sen lisäksi palkita tärkeitä työntekijöitään myös antamalla näiden käyttöön omistamansa tai leasing-sopimuksen perusteella hallitsemansa työsuhdeauton. Kun autoa voidaan käyttää yksityisajoihin, kutsutaan järjestelyä verotuksessa autoeduksi. Autoetu voidaan antaa joko vapaana autoetuna tai auton käyttöetuna.
Auton käyttöedusta on kyse silloin, kun työntekijä maksaa itse ainakin auton polttoainekulut niin yksityis- kuin työajoista. Vapaa autoetu tarkoittaa puolestaan sitä, että työnantaja maksaa kaikki auton käytöstä aiheutuneet kustannukset.
Autoetu on palkkaa, ja edun arvon määrittää verohallinnon vuosittain vahvistama luontoisetupäätös (viimeisin Verohallinnon päätös Dnro 1114/32/2009). Päätös määrittää ainoastaan henkilö- tai pakettiautoedun verotusarvon, kun taas muiden työntekijän omaan käyttöönsä saamien autojen verotusarvo lasketaan todellisten kustannusten mukaan.
Työntekijä voi halutessaan vaikuttaa edun arvoon paitsi pitämällä yksityisajonsa vähäisinä, myös tinkimällä autoon vaatimistaan lisävarusteista ja tyytymällä halvempaan autoon.
Lisävarusteet nostavat autoedun verotusarvoa: mitä enemmän lisävarusteita autoon valitaan, sitä suuremmasta summasta maksetaan kuukausittain verot.
Joskus voikin olla järkevämpää jättää ainakin sellaiset lisävarusteet myöhemmin hankittaviksi, joiden tarpeellisuudesta ei ole varma tai joiden hinnan olettaa lähitulevaisuudessa olennaisesti laskevan. Jälkikäteen hankittujen lisävarusteiden arvo kun huomioidaan autoedun arvossa vasta niiden hankintakuukaudesta alkaen.
Toinen vaihtoehto on hankkia itse myöhemmin autoon sellaiset lisävarusteet, joiden jälkiasennus on mahdollista. Jo uutta työsuhdeautoa tilatessa kannattaa tietysti hankkia sellaiset lisävarusteet, joita todennäköisesti tarvitaan tai ovat muuten hyödyllisiä, ja joiden jälkikäteinen asentaminen on huomattavasti alkuperäisasennusta kalliimpaa.
Autoedun arvo automallin yleisen suositushinnan mukaan
Autoedun verotusarvo määräytyy kahdessa osassa. Verohallinnon päätöksessä vuosittain vahvistettava verotusarvo käsittää ensinnäkin niin kutsutun perusarvon, joka lasketaan tiettynä prosenttiosuutena auton uushankintahinnasta. Tähän perusarvoon lisätään käyttökustannuksina tietty laskennallinen euromäärä.
Autot on verohallituksen päätöksessä jaettu kolmeen eri ikäryhmään niiden rekisteriotteesta ilmenevän käyttöönottovuoden mukaan. Autoedun perusarvon laskennassa käytettävä prosenttiosuus on näissä ikäryhmissä erilainen, samoin kun autoedun arvoon käyttökustannuksina lisättävä määrä.
Perusarvo pienenee auton iän myötä, mutta käyttökustannusten vaikutus verotusarvoon sen sijaan kasvaa. Tämä johtuu siitä, että huolto- ja käyttökustannukset kasvavat auton ikääntymisen myötä, kun esimerkiksi auton takuuaika kuluu umpeen ja tarvetta huolloille on aiempaa useammin.
Uushankintahintana edun arvoa laskettaessa käytetään auton käyttöönottokuukauden alussa voimassa ollutta automallin maahantuojan tai sen puuttuessa tukkukaupan ilmoittamaa automallin yleistä suositushintaa, josta vähennetään 3 400 euroa. Uushankintahinta ja näin ollen myös autoedun laskentaperuste tältä osin säilyy samana koko auton käyttöiän.
Koska edun arvoon vaikuttaa aina ensimmäisen käyttöönottokuukauden alun yleinen suositushinta, lasketaan käytettynäkin ostetun auton autoedun verotusarvo siitä suositushinnasta, joka oli voimassa auton ollessa uusi, eikä siis työnantajan siitä maksamasta kauppahinnasta.
Jos samalla automallilla on useita maahantuojia, saadaan arvo Tullin ylläpitämästä henkilöautojen hintatilastosta. Käytännössä autoliike antaa yritykselle hankituille autoille todistuksen palkkakirjanpitoa varten myymiensä autojen yleisestä suositushinnasta käyttöönottokuukauden alussa.
Käyttökustannuksille on luontoisetupäätöksessä määritelty kuukausi- ja kilometrikohtaiset arvot. Kilometrikohtaisen arvon käyttäminen edellyttää käytännössä ajopäiväkirjan pitämistä yksityisajoista. Kuukausikohtainen arvo puolestaan sisältää 18 000 kilometriä yksityisajoja vuodessa. Kuukausikohtaisesti lasketun autoedun arvoa voidaan korottaa, jos yksityisajojen määrä ylittää tuon 18 000 kilometriä.
Lisävarusteiden arvo lisätään auton uushankintahintaan
Autoon hankittavat lisävarusteet vaikuttavat autoedun verotusarvoon palkansaajan verotuksessa.
Maahantuojan ilmoittamaan yleiseen suositushintaan lisätään uushankintahintaa määritettäessä autoon hankitut lisävarusteet siltä osin, kuin niiden määrä ylittää 850 euroa, lukuun ottamatta kuitenkaan tavanomaisia talvirenkaita ja autopuhelinta. Talvirenkaiden katsotaan sisältyvän normaaleina käyttökustannuksina auton luontoisetuarvoon ja autopuhelin puolestaan verotetaan erikseen työntekijällä puhelinetuna.
Autoedun arvoon vaikuttavina lisävarusteina huomioidaan esimerkiksi erikseen hankittava navigaattori, metalliväri, nahkaverhoilu, peruutustutka, vetokoukku, kattoluukku, lohkolämmitin ja vakionopeudensäädin. Lisävarusteiden asennuskustannukset lisäävät myös uushankintahintaa.
Samoin esimerkiksi pakollinen handsfree-laite on sellainen auton lisävaruste, joka kiinteästi autoon asennettuna on huomioitava uushankintahintaa määritettäessä. Puhelimen lisälaitteena toimiva nappikuuloke tai vastaava handsfree-laite sen sijaan ei ole auton lisävaruste eikä näin ollen vaikuta auton uushankintahintaan. Tällainen puhelimen lisälaite ei myöskään nosta puhelinedun verotusarvoa.
Lisävarusteiden vaikutus auton uushankintahintaan määräytyy työnantajan niistä tosiasiassa maksaman hinnan perusteella, kun taas itse auton hinta määräytyy edun arvoa laskettaessa todellisuudessa maksetun hinnan sijaan yleisen suositushinnan mukaan.
Lähtökohtaisesti lisävarusteen hinta asennuksineen lisätään siis sellaisenaan auton yleiseen vähittäismyyntihintaan. Jos työnantaja on kuitenkin saanut lisävarusteista tavanomaista suuremman käteis- tai vastaavan alennuksen, käytetään lisävarusteen arvona sen yleistä suositushintaa.
Ylisuurilla alennuksilla tai koko hankinnasta saatavan alennuksen kohdistamisella lisävarusteisiin ei siis saavuteta etua verotusarvon alenemisena. Yleisesti laajalle asiakasjoukolle tarjotut kampanjat lisävarustepaketteineen katsotaan lähtökohtaisesti tavanomaisiksi alennuksiksi, jolloin kampanjahintaa voidaan käyttää uushankintahintaan lisättävänä eränä.
Lisävarusteen hankinta-ajankohdalla ei ole merkitystä, vaan se lisätään laskennassa auton uushankintahintaan riippumatta siitä, hankitaanko lisävaruste uuden auton oston yhteydessä vai vasta myöhemmin jo aiemmin käyttöönotettuun autoon. Käytettyyn autoon lisävarusteita hankittaessa muuttuu myös autoedun arvon laskennan perusteena oleva uushankintahinta. Jos työnantaja ostaa käytetyn auton ja antaa tämän autoetuna työntekijälleen, täytyy myös tämän autoedun laskennassa huomioida autossa olevat lisävarusteet uushankintahinnan lisäyksenä.
Vakiovarusteet sisältyvät automallin yleiseen suositushintaan
Autoon vakiovarusteena kuuluvat varusteet eivät erikseen vaikuta autoedun arvon laskentaan. Navigaattorin tai muun kyseisen automallin vakiovarusteen arvoa ei tällöin tarvitse erikseen lisätä auton uushankintahintaan, sillä arvo on jo mukana auton hankintahinnassa ja vaikuttaa sitä kautta edun verotusarvoon.
Jos kuitenkin esimerkiksi navigaattori hankitaan lisävarusteena, sen hinta käsitellään uushankintahintaan lisättävänä eränä. Jos työnantaja puolestaan hankkii navigaattorin palkansaajan omistamaan autoon ja omistusoikeus navigaattoriin siirtyy palkansaajalle, on sen hinta palkkaa. Pelkästään työkäyttöä varten palkansaajan käytettäväksi annetusta navigaattorista ei verotettavaa etua synny.
Kati Malinen
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies
Esimerkki autoedun raha-arvosta vuonna 2010
Vapaa autoetu, ikäluokkaan A kuuluva auto (2008-2010 käyttöön rekisteröity auto)
Autoedun perusarvo on 1,4 prosenttia auton käyttöönottokuukauden alussa voimassa olleesta suositushinnasta vähennettynä 3 400 eurolla. Tähän arvoon lisätään käyttökustannusten osuutena 270 e/kk tai kilometrikohtaista arvoa käytettäessä 18 snt/km.
Auton käyttöetu, ikäluokkaan A kuuluva auto
Autoedun perusarvo on 1,4 prosenttia auton käyttöönottokuukauden alussa voimassa olleesta suositushinnasta vähennettynä 3 400 eurolla. Tähän arvoon lisätään käyttökustannusten osuutena 105 e/kk tai kilometrikohtaista arvoa käytettäessä 7 snt/km.
Näin lisävarusteet vaikuttavat
Käyttöönottokuukauden alussa ikäluokkaan A kuuluvan auton suositushinta on autoliikkeen todistuksen mukaan ollut 40 000 euroa. Tämän lisäksi autoon on hankittu lisävarusteita 5 500 eurolla. Lisävarusteista huomioidaan 850 euron ylimenevä osuus eli 4 650 euroa. Auton yleinen suositushinta ja lisävarusteiden arvo on siis yhteensä 44 650 euroa.
Uushankintahinnan saamiseksi tästä vähennetään ennen prosenttiosuuden laskemista 3 400 euroa. Vapaan autoedun arvoksi saadaan (44 650 € – 3 400 €) * 0,014 = 577,50 e, joka pyöristetään lähinnä alempaan kymmeneen euroon (≈ 570 e). Tähän lisätään käyttökustannusten osuutena 270 euroa tai ajopäiväkirjaa käytettäessä 18 senttiä jokaiselta ajetulta yksityiskilometriltä. Edun kuukausikohtainen arvoksi saadaan siis 840 euroa (570 euroa + 270 euroa).
Auton käyttöedun arvo on vastaavilla muuttujilla (44 650 € – 3 400 €) * 0,014 ≈ 570 €, lisättynä käyttökustannuksilla, 105 eurolla tai 7 sentillä jokaista yksityisajona ajettua kilometriä kohden. Kuukausikohtaiseksi arvoksi saadaan siis 675 euroa.