Kun palkansaaja on kiinnostunut ostamaan työantajaltaan vaikkapa oman työsuhdeautonsa, täytyy autosta periä käypä hinta. Jos auto on yrityksen käyttöomaisuutta ja näin ei tee, käyvän hinnan ja perityn maksun välinen erotus katsotaan veronalaiseksi palkaksi.
Yrityksessä voi tulla eteen tilanteita, joissa työntekijä haluaa ostaa vaikkapa oman työsuhdeautonsa firmalta itselleen. Näin esimerkiksi silloin, kun työntekijä on jäämässä eläkkeelle tai vaihtamassa työpaikkaa.
Firman autoa ei voi myydä työntekijälle miten halvalla hyvänsä ilman veroseuraamuksia. Jos yrityksen käyttöomaisuuteen kuuluvasta autosta ei peritä käypää hintaa, verottaja katsoo käyvän hinnan ja perityn maksun välisen erotuksen veronalaiseksi palkaksi.
Myös osakeyhtiössä työskentelevä osakas voi ostaa firman auton itselleen, mutta myös tuolloin autosta on perittävä käypä hinta. Muutoin verottaja voi tulkita saadun alennuksen peitellyksi osingoksi.
Henkilökunta-alennus ei koske autoa
Ennakkoperintälaissa palkalla tarkoitetaan myös kaikenlaatuista etuutta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Veronalaiseksi tuloksi ei kuitenkaan katsota tavanomaista ja kohtuullista henkilökunta-alennusta työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluksista (TVL 69.1 § 2 k.).
Muista kuin oman työnantajan valmistamista tai kaupan pitämistä tuotteista saatu alennus ei ole tämän säännöksen nojalla verovapaa. Henkilökuntaetu ei siis koske esimerkiksi työnantajan käyttöomaisuuden luovutusta henkilökunnalle alennettuun hintaan.
Jos työnantaja luovuttaa käyttöomaisuuteen kuuluvan henkilöauton työntekijälleen käypää hintaa halvemmalla, käyvän hinnan ja suoritetun korvauksen välinen erotus katsotaan veronalaiseksi palkaksi. Edun arvosta eli annetusta alennuksesta tulisi siis toimittaa ennakonpidätys ja maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksu. Käytännössä annettu alennus tulisi siis lisätä rahapalkan määrään ennakonpidätystä toimitettaessa.
Henkilöverotuksen käsikirjan (Verohallinnon julkaisu 43.11) mukaan henkilökunta-alennuksena ei voida pitää järjestelyä, jossa työntekijä saa työnantajansa välityksellä alennuksen muusta kuin tämän valmistamasta tai kaupan pitämästä tuotteesta. Jos työnantaja esimerkiksi korvaa tuotteen alennetun hinnan ja käyvän hinnan välisen erotuksen rahana tai muulla tavoin alennuksen myöntäneelle yritykselle, korvaus katsotaan työnantajalta työsuhteen perusteella saaduksi palkaksi.
Työntekijän oikeutta käyttää hyväkseen työnantajansa tavanomaisia asiakasalennuksia ei yleensä ole pidettävä veronalaisena etuna.
Kun auto kuuluu yhtiön vaihto-omaisuuteen
Auton on siis kuuluttava työnantajana toimivan yhtiön vaihto-omaisuuteen jotta henkilökunta-alennus voisi edes tulla kyseeseen. Esimerkiksi autoliikkeen vaihto-omaisuuteen kuuluvan auton voi periaatteessa olla mahdollista myydä alennuksella työntekijälle.
Henkilökunta-alennusta pidetään verovapaana henkilökuntaetuna vain sillä edellytyksellä, että etu on koko henkilökunnan käytettävissä. Lisäksi edun tulee olla arvoltaan kohtuullinen.
Jos palkansaajalle työnantajan tuotteesta annettua alennusta on pidettävä tavanomaista suurempana, veronalaiseksi palkkatuloksi katsotaan myönnetyn alennuksen ja tavanomaisena pidettävän alennuksen välinen erotus.
Kannattaa vielä huomata, että kohtuullisen verovapaan alennuksen määrään vaikuttaa myös se, mistä tuotteista alennus myönnetään. Jos alennus selvästi säästää työntekijän välittömiä elantokustannuksia, kohtuullisena pidettävän alennuksen raja voidaan ylittää helpommin.
Verohallinnon ohjeiden mukaan henkilökunta-alennuksen kohtuullisuutta arvioitaessa sitä verrataan muille asiakkaille myönnettäviin alennuksiin tai, jollei tätä perustetta voida soveltaa, yrityksen omakustannushintaan. Henkilökunta-alennus ei yleensä voi olla näin määriteltyä alennusta suurempi, ellei tavara ole vioittunut, epäkuranttia tai sitä yleisesti myydään tähän hintaan.
Yleensä henkilökunta-alennus voi olla samansuuruinen kuin jälleenmyyjille tai parhaimmalle asiakkaalle annettu alennus, vaikka palkansaaja ei yksityishenkilönä muutoin tällaista alennusta saisikaan.
Euromääräisesti huomattavan suuren alennuksen kohtuullisuus arvostellaan tapauskohtaisesti siinäkin tapauksessa, että se vastaisi esimerkiksi tuotteen valmistajan jälleenmyyjille antamia alennuksia.
Koska euromääräisesti suurta alennusta arvostellaan tapauskohtaisesti, on Verohallinnon kanta usein tarpeellista selvittää etukäteen kirjallisella ennakkoperintää koskevalla ennakkoratkaisulla.
Leasingauton lunastaminen
Joskus joko yritys tai työntekijä lunastaa leasingauton itselleen vuokrakauden päätyttyä. Työntekijällä saattaa lisäksi olla halu lunastaa auto itselleen jopa vuokrakauden aikana esimerkiksi tilanteissa, joissa hän vaihtaa työpaikkaa.
Kun työntekijä haluaa lunastaa auton itselleen, on työnantajan oltava tarkkana lunastushinnan suhteen.
Mikäli lunastushinta on sama kuin auton käypä arvo, ei verottaja puutu asiaan. Sen sijaan siinä tapauksessa, että lunastushinta on selvästi käypää arvoa alhaisempi, verottaja saattaa katsoa työntekijän saaneen palkanluonteisen etuuden.
On huomattava, että työntekijän voidaan mahdollisesti näissä tilanteissa katsoa saaneen verotettavan edun työnantajaltaan, vaikka työnantaja ei sinällään olisikaan luopunut omasta varallisuudestaan tai tuloistaan työntekijän hyväksi (työntekijä suorittaa alihintaisen lunastushinnan leasingyhtiölle). Verovapaata henkilökunta-alennusta koskevaa säännöstä ei tilanteessa voida soveltaa, koska kyseessä ei ole työnantajan valmistama tai kaupan pitämä tavara jonka työnantaja myy työntekijälleen.
Elinkeinoverotus ja yhtiön tekemä autokauppa
Kun työnantaja myy käyttöomaisuuteensa kuuluvan auton työntekijälleen, saatu kauppahinta on lähtökohtaisesti veronalaista tuloa yhtiölle.
Saatu kauppa- eli luovutushinta tuloutetaan epäsuorasti menojäännösjärjestelmän puitteissa (EVL 30 §). Luovutushinta pienentää jäljellä olevaa irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen yhteismäärää.
Jos tilalle ostetaan uusi auto, uuden auton hankintameno lisätään irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen yhteismäärään. Jos käyttöomaisuusauto myydään alennuksella työntekijälle, käsitellään alennus työntekijän palkkana ja aiheutuvat työnantajamaksut voidaan vähentää palkkamenoina.
Kun vaihto-omaisuuteen kuuluva auto myydään sopivalla henkilökunta-alennuksella työntekijälle, ei työntekijälle synny edusta veronalaista palkkatuloa. Sopiva hinta on syytä varmistaa Verohallinnolta esim. ennakkoperintää varten haettavalla ennakkoratkaisuhakemuksella.
Luovutushinta tuloutetaan yhtiön verotuksessa saadun kauppahinnan mukaisesti. Jos annettu alennus katsotaan verotuksessa liian suureksi ja siten työntekijän palkaksi, saadaan palkaksi katsotusta alennuksesta aiheutuvat työnantajamaksut vähentää yhtiön palkkamenoina.
Henkilökunta-alennuksen antaminen osakeyhtiössä työskentelevälle osakkaalle voi muodostua ongelmalliseksi. Etenkin jos kyseessä on pieni osakeyhtiö, alennus voidaan tulkita peitellyksi osingonjaoksi jolloin luovutushinta tuloutetaan käyvän arvon mukaan yhtiön verotuksessa.
Työnantajan kanssa tehdyn autokaupan arvonlisäverotus
Vähennyskelvottomassa käytössä ollut tai vähennysrajoitusten alainen auto, josta ei ole voitu tehdä arvonlisäverotuksessa vähennyksiä, voidaan myydä kenelle tahansa eli vaikka työntekijälle ilman arvonlisäveroa.
Esimerkiksi autoetuna työntekijän käytössä olleesta henkilöautosta ei ole voitu tehdä arvonlisäverotuksessa vähennyksiä ja näin ollen sen myynti ei ole yhtiölle arvonlisäverollinen myynti.
Harri Rajala
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies