Veronmaksajat-sivulle

Auto ja verot

30.9.2009

Kilometrikorvaus omasta autosta

Jos työntekijä ajaa työmatkan omalla autolla, voi työnantaja maksaa verovapaasti kilometrikorvauksen. Perustilanteet tästä ovat selkeitä, mutta rajatapauksiakin ilmenee.

Työnantaja voi korvata palkansaajalle työmatkasta aiheutuneet matkakustannukset. Korvausten maksamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Pahimmillaan väärin perustein maksetut kilometrikorvaukset voivat johtaa poliisitutkintaan ja jopa vankeuteen, jos rikos täyttää veropetoksen tunnusmerkit.

Näin kävi viime keväänä muutamalle kiinteistönvälitysfirmalle. Maksetut kilometrikorvaukset eivät perustuneet todellisuudessa ajettuihin kilometreihin vaan arvioihin. Näin vältettiin ennakonpidätykset sekä työnantajamaksut.

Valtaosa työnantajista pyrkii noudattamaan lain säännöksiä ja verohallinnon ohjeita siitä, kuinka paljon ja missä tilanteissa työntekijälle voidaan maksaa verovapaasti matkakustannusten korvauksia. Sääntöjen noudattaminen ei ole aina kuitenkaan helppoa, vaikka niin haluaisi tehdä. Perustilanteet on onneksi helppo ratkaista.

Kilometrikorvaus

Jos työntekijä ajaa työmatkan omalla autolla, voi työnantaja maksaa verovapaasti kilometrikorvauksen.

Verohallitus vahvistaa vuosittain joulukuussa kilometrikorvauksen verovapaan enimmäismäärän seuraavaa vuotta varten. Vuonna 2009 enimmäismäärä on 45 senttiä kilometriltä. 

Kilometrikorvaus voidaan maksaa myös silloin, kun työajoja ei ajeta tarkkaan ottaen omalla autolla vaan esimerkiksi puolison autolla tai vaikkapa äidin autolla. Olennaista on, että kysymyksessä ei ole korvauksia maksavan työnantajan auto.

Kuitenkin jos työnantajan auto on työntekijän luontoisetuna ja kyse on auton käyttöedusta, tällöin voidaan maksaa kilometrikorvaus, koska työntekijä maksaa itse polttoaineet myös työajoilta. Määrä on kuitenkin pienempi kuin jos ajot tehtäisiin omalla autolla. Vuonna 2009 käyttöetuauton kilometrikorvaus on 12 senttiä kilometriltä.

Työnantaja, joka on antanut palkansaajalle vapaan autoedun, ei voi maksaa verovapaita kilometrikorvauksia tuolla autolla ajetuista työajoista. Jos taas palkansaaja ajaa päätoimen työnantajalta saamallaan luontoisetuautolla sivutoimeensa liittyviä työajoja, sivutoimen työnantaja voi maksaa kilometrikorvauksen verovapaasti.

Oman auton käytöstä maksettavaa kilometrikorvausta voidaan tietyissä tapauksissa korottaa, jos palkansaaja kuljettaa autossaan painavia esineitä tai muita työntekijöitä.

Korotus koskee vain palkansaajan omistamalla tai hallitsemalla autolla ajetuista työajoista maksettavia korvauksia. Käyttöetuauton kilometrikorvausta ei koroteta.

Kulloinkin voimassa olevat määrät löytyvät Verohallinnon kustannuskorvauspäätöksestä, joka on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.vero.fi.

Kilometrikorvaus on samansuuruinen riippumatta työajojen vuotuisesta kilometrimäärästä. Työehtosopimuksissa ja työsopimuksissa voi olla tästä Verohallinnon päätöksestä poikkeavia määräyksiä.

Verovapaita korvauksia ei ole aina pakko maksaa

Työsopimuksissa ja työehtosopimuksissa voidaan sopia varsinaisen palkan lisäksi siitä, minkä suuruisina ja missä tilanteissa työnantaja maksaa työmatkoilta matkakustannusten korvauksia. Sopimuksilla ei voida sopia siitä, mistä maksetaan veroa.

Verohallinnon päätös ja verolait puolestaan säätävät siitä, missä tilanteissa maksetut korvaukset ovat verovapaata tuloa työntekijälle. Työnantajalla ei kuitenkaan ole välttämättä velvollisuutta maksaa matkakorvauksia sen suuruisina kuin mihin Verohallinnon päätös antaisi mahdollisuuden.

Tästä seuraa, että työehtosopimusten mukaisista kustannusten korvauksista voi mennä veroa ja toisaalta työnantajalla ei ole välttämättä velvollisuutta maksaa esimerkiksi päivärahaa, vaikka se olisi verotuksen kannalta mahdollista.

Mikä on työmatka?

Lailla on pyritty tarkasti säätämään mitä pidetään työmatkana, koska vain työmatkalta voidaan maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia. Yleensä työmatka on helppo tunnistaa.

Ongelmat alkavat kun työtä tehdään pitkiä aikoja asiakkaan tiloissa tai työtä tehdään useassa eri paikassa samankin viikon aikana. Myös komennusten venyminen voi aiheuttaa ongelmia. Tuloverolakiin on lisätty viime vuosina uusia säännöksiä mm. tällaisten tilanteiden varalle.

Työmatkalla tarkoitetaan työntekijän työtehtävien hoitamiseksi tekemää tilapäistä matkaa varsinaisen työpaikan ulkopuolelle.

Asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja työnantaja ei voi korvata verovapaasti, vaikka näitä sanotaan arkikielessä työmatkoiksi, koska matkaa ei tehdä tilapäiseen kohteeseen tai tilapäisestä kohteesta suoraan kotiin.

Verovapaiden matkakustannusten korvausten kannalta siten keskeistä on tunnistaa, milloin työntekijä tekee matkan varsinaiselle ja milloin erityiselle työntekemispaikalle. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja tilapäisesti työskentelee.

Varsinainen työntekemispaikka on yleensä helppo tunnistaa. Valtaosalla työntekijöistä sellainen on ja siellä myös yleensä pääasiallisesti työskennellään. Jos tästä paikasta tai kotoa suoraan lähdetään esimerkiksi asiakkaan luokse tai koulutuspäiville, ollaan työmatkalla ja matkat voidaan työntekijälle maksaa. 

Lyhytaikaisessakin työsuhteessa varsinainen työpaikka yleensä on. Esimerkiksi ns. pätkätyöläisen varsinaisena työpaikkana pidetään sitä paikkaa, missä töitä kulloinkin tehdään, vaikka työsuhde olisi vain kuukauden mittainen. Sama koskee vuokrattuja työntekijöitä. Heidän varsinaisena työpaikkana pidetään sitä paikkaa, missä töitä kulloinkin on, eli yleensä vuokralle ottaneen eli käyttäjäyrityksen toimipaikkaa.

Varsinainen työpaikka voi olla myös pelkästään työntekijän kotona, jos esimerkiksi suoraan sieltä käsin tehdään matkoja asiakkaiden luokse eikä työntekijä työskentele lainkaan työnantajan toimipaikassa. Jos näin on, matkat kotoa työnantajan toimipaikkaan ovat ns. oikeita työmatkoja, joista voi maksaa myös matkakulut verovapaasti. 

Useita työntekemispaikkoja

Varsinaisia työntekemispaikkoja voi olla enemmän kuin yksi. Jos työntekijä säännöllisesti työskentelee esimerkiksi kahdessa konsernin toimipaikassa, ovat ne molemmat hänen varsinaisia työntekemispaikkojaan.

Näissä tilanteissa työnantaja voi poikkeuksellisesti maksaa verovapaasti matkakustannukset kuten kilometrikorvauksen ja mahdollisen majoituksen verovapaasti. Päiväraha on kuitenkin veronalainen, koska kyse ei ole tilapäisestä työmatkasta. Jotta korvaukset menevät oikein, ensin täytyy selvittää muutama asia. 

Toimipaikkojen tulee olla saman työnantajan tai sen kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhtiön toimipaikka.  Myös kunnat voivat muodostaa intressipiirin.

Lisäksi toimipaikkojen tulee sijaita eri paikkakunnilla eli eri kunnan tai kaupungin alueella. Tämä on yleensä helppo selvittää. Kuntaliitosten jälkeen voi kuitenkin käydä niin että toimipaikat eivät enää olekaan eri paikkakunnilla vaan kaikki ovat saman kunnan alueella. Jos näin on, matkoja kotoa mihin tahansa toimipaikkaan ei voi maksaa verovapaasti. Sama koskee matkoja toimipaikkojen välillä.

Vielä täytyy ratkaista, kumpi eri paikkakunnilla sijaitsevista toimipaikoista on työntekijän ensisijainen ja kumpi toissijainen työntekemispaikka. Vain toissijaiseen tehdyt matkat voi korvata, mutta matkakulut kotoa ensisijaiseen varsinaiseen työntekemispaikkaan eivät ole korvattavia työmatkoja.

Ensisijaisena pidetään yleensä sitä toimipaikkaa, jossa työntekijä työskentelee enemmän ja joka on lähempänä kotoa kuin toinen toimipaikka. Jos kauimpana kotoa on kuitenkin se toimipaikka, jossa työskennellään enemmän, pidetään kotia lähinnä olevaa paikkaa siitä huolimatta yleensä työntekijän ensisijaisena työntekemispaikkana.

Esimerkiksi jos työntekijä työskentelee kaksi päivää viikossa kotipaikkakunnalla ja kolme päivää tytäryhtiön tiloissa, matkat tytäryhtiön toimipaikkaan voisi maksaa verovapaasti.

Viikonloppumatkat omalla kustannuksella

Jos työntekijä on pitkällä komennuksella ja tulee viikonlopuksi kotiin, työnantaja ei välttämättä voi korvata matkakustannuksia verovapaasti.

Tämä johtuu siitä, että työkomennuksen kestäessä tehdyistä viikonloppumatkoista ei voi maksaa verovapaata kilometrikorvausta. Jos komennus keskeytyy viikonlopuksi, voi matkatkin maksaa.

Komennus keskeytyy, jos työnantaja ei ole järjestänyt majoitusta viikonlopuksi. Jos majoitus on ja työntekijällä olisi halutessaan mahdollisuus jäädä komennuskohteeseen viikonlopuksi, kotimatkat tulisi tehdä omalla kustannuksella ja vähentää matkakustannukset omassa verotuksessaan julkisten mukaan laskettuna.

Jos majoitus on järjestetty hotellissa, se ei ole yleensä käytettävissä viikonloppuisin. Sen sijaan jos työnantaja on vuokrannut asunnon työmatkalaisten käyttöön, siellä voi yleensä yöpyä myös viikonloppuisin. Jos työnantaja tässä tilanteessa maksaa kotimatkakulut, ne ovat veronalaista palkkatuloa.

Työnantaja voi aina maksaa matkat komennuksen alussa ja lopussa sekä lomien ja juhlapyhien aikana.

Päivi Kaari

Kirjoittaja on johtava lakimies Veronmaksajain Keskusliitossa

Plus 10
Minus 2

Kommentit:

Kommentit: 1 - 2 / 2 Sivu: 1 / 1 1
Matti | 27.10.2009 14:27
Kuinka siinä tapauksessa, jos käy tekemässä töitä vaikka vain yhden päivän ajan vuodessa työnantajalle. Onko kyseessä tällöin varsinainen työntekemispaikka, jos korvaus tältä yhden päivän työltä maksetaan palkkana?
Hyvä esimerkki tästä voisi olla esiintyvä taiteilija, joka tulee firman tiloihin esiintymään, mutta jolle korvaus maksetaan kyseisestä firmasta palkkana. Eikö siinä tapauksessa kyseisestä firmasta tule Varsinainen työnteko paikka ja tällöin matkakustannuksia ei voi maksaa verovapaasti?
Anonymous | 10.7.2011 17:59
jos joutuu omaa autoa käyttämään töissä saaden siitä kilometrikorvauksen, saako huolto ja varaosakulut vähentää verotuksessa
: *
: *
Tarkistusluku
=

Juha Partanen

Juha Partanen on Taloustaidon +AUTO-sivujen vastaava tuottaja.

Tolvasen autopäiväkirja

Juha Tolvanen on auto- ja liikennetoimittaja. Hänellä on vuosikymmenien kokemus autoilusta, 
autoista ja liikenteestä.

...

Kia cee´d

Taloustaito_banner_apilanlehti