Autoesittely

Romanialainen Dacia on lyönyt autokansan ällikällä tuomalla markkinoille huippuedullisen malliston. Koeajoimme pienten perheautojen luokkaan kuuluvan Dacia Sanderon ja yllätyimme.

Renault-sukuisen Dacian juuret ulottuvat jo yli 40 vuoden taakse. Suomessa merkki tunnettiin 1970-luvulla lähinnä Renault 12 -mallin romanialaisversioista. Sittemmin Dacia painui Suomessa unholaan.

Manner-Euroopassa Dacian nykymallit, tilaihme Logan ja nyt koeajamamme Sandero, ovat olleet menestys. Ei liene yllätys, että poikkeuksellisen edulliset perheautot kiinnostavat taloustaantuman kanssa kärvisteleviä autontarvitsijoita.

Sopii joukkoon

Dacia Sanderon muotoilussa tuskin kellään on huomauttamista. Nykyaikaisen oloinen perhekäyttöön suunniteltu viisiovinen (!) hatchback-monikäyttöauto sopii mainiosti kaltaistensa joukkoon, siistinnätti kokonaisuus.

Edessä viihtyy

Sanderon tilankäyttö kestää vertailun kokoluokassaan hintaluokasta puhumattakaan. Etumatkustajille sivuttaistilaa on mukavasti, pääntilaa suorastaan kiitettävästi. Etuistuinten muotoilu on hyvä, kaarreajossa tärkeä sivuttaistuki suorastaan erinomainen. Istuintyynyn pituus riitti minulle, mutta salskeammat voivat toivoa muutamaa lisäsenttiä reisiensä alle. Selkänojan korkeudessa ei ole huomauttamista.

Pehmeähköstä ensivaikutelmasta huolimatta istuimet osoittautuivat matka-ajossa varsin hyviksi. Kuljettajan istuimen korkeussäädöstä pisteet, vaikka sopivaa korkeutta etsittäessä istuin liikkuu hieman myös pituussuunnassa. Selkänojien kaltevuus valitaan yleistyvään tapaan portaallisin pikasäätövivuin.

Kuljettajan jaloille on kelvosti tilaa, myös ”kytkinjalalle”. Varsinainen vasemman jalan lepuutustaso kuitenkin puuttuu.

Takaistuin kolmelle

Takaistuimen muotoilussa ei ole mitään ihmeellistä, hyvä niin. Leveys riittää, samoin selkänojan korkeus. Takaistuin tarjoaa keskimääräistä paremman reisituen. Myös keskimmäiselle takamatkustajalle on varattu kunnollinen, sopivalle korkeudelle säädettävä pääntuki. Keskipaikalla voi aikuinenkin istua lyhyehköillä mökkimatkoilla – harvinaista nykyään. Kerrankin mikään ei paina selkää, mutta keskitunneli rajoittaa jonkin verran jalkamukavuutta.

Koeajokkimme istuinverhoilu oli järkevästi siistinharmaata, kuvioin elävöitettyä, ilmeisen helppohoitoista kangasta.
Sandero on reilusti viisiovinen. Niinpä käynti sekä eteen että taakse käy riittävän suurista ovista sutjakasti. Takaovien käytännöllisyyttä ei mielestäni kumoa usein kuulemani kaksiovisen kauneuteen vetoaminen.

Nelimetrisen monikäyttöauton tavaratila on selkeämuotoinen 320-litrainen, mikä riittää hyvin päivittäistarpeisiin. Iso takaluukku helpottaa kuormaamista. Takaselkänojan saa kipatuksi kahdessa erisuuruisessa osassa, joten kookkaiden konttien ja takamatkustajien tilatarpeiden sovittaminen keskenään käy helposti päinsä.

Kikkailematon ohjaamo

Dacia Sanderon ohjaamossa on pyritty selkeyteen. Käyttövivut ja katkaisimet on sijoitettu yleisen tavan mukaisesti – mitä nyt vilkkuviiksen päässä oleva äänimerkin painike oudoksuttaa äkkitilanteissa.

Käsisäätöisen, lisävarusteena saatavan ilmastoinnin ja lämmityksen pyörövivut on ryhmitelty keskikonsoliin hankalahkosti osittain vaihdetangon taakse. Myös sähkötoimisten etusivuikkunoiden käyttöpainikkeet ovat keskikonsolissa. Ilmasuuttimet ovat perinteistä, helposti säädettävää mallia.

Vaihteenvalitsimen sijoitus ja liikeratojen sujuvuus ovat hyvää keskitasoa.

Dacian kahdesta pyöreästä mittarista sekä ajotietokoneen näyttöruudusta ja varoitusvalostosta koostuva mittaristo hoitaa tehtävänsä hyvin. Jäin kuitenkin syystalven säissä haikailemaan ulkolämpömittaria.

Sanderon tarjoama ajoasento on "viittä vaille" hyvä. Ohjauspyörässä on toki korkeussäätö, mutta ei syvyyssuuntaista säädettävyyttä. Paksusta, pehmomuovisesta ratista saa hyvän otteen, ei tosin ihan nahkapäällysteisen tarjoaman veroista.

Moottorin valinta on helppoa

Sanderoa halajavalle moottori on valittu valmiiksi. Suomessa on tarjolla yksi kone, bensiinikäyttöinen 1,6 Hi-Flex. Kahdeksanventtiilisen 1598-kuutioisen Renault-moottorin teho on 64 kW (87 hv), mikä riittää mainiosti reilun tonnin omapainoisen auton ja matkustajien liikutteluun. Suurin vääntömomentti on 128 Nm sopivan alhaisella 3000 r/min käyntinopeudella.

Sanderon moottoriin käy normaalin bensiinin vaihtoehtona myös etanolipohjainen E85-polttoneste, mikä pienentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Lähiaikoina myyntiin tuleva E10-bensiini käy siis Sanderoon ongelmitta.

Dacia Sanderon moottori hoitaa hommansa ihan hyvin. Se vastaa kaasupolkimen painallukseen nöyrästi. Suorituskyky riittää kirkkaasti. Myös suurella vaihteella pintakaasulla ajo sujuu. Väkivahvaa sitkeyttä tuskin kukaan moottorilta odottaakaan. Jokapäiväiseen käyttöön koneen ominaisuudet sopivat mainiosti.

Sanderon EU-normin mukaiseksi yhdistetyksi bensiininkulutukseksi kerrotaan 7,2 l/100 km, minkä saavuttaminen normaaliajossa ei vaadi taikatemppuja. Hiilidioksidipäästöksi bensiiniä käytettäessä ilmoitetaan 170 g/km.

Menee mukavasti

Dacia Sanderon kulku edustaa Renault-perinteitä. Mukavuus on pääosin hyvä. Matkustajat kiittelevät jousitusta matka-ajossa. Osansa asiaan on järkevällä 185/55R15-rengaskoolla.

Melu pysyi normaalipinnalla talvinopeuksissa aisoissa jopa nastoitetuin Nokian Hakkapeliitta 7 -renkain. Vauhdin nosto ja ajopinnan huonokuntoisuus alentavat matkustusmukavuutta selvästi. Melutaso ei kuitenkaan ole pahimpia tapaamiani.

Dacia Sanderolla mittaa maantietä mielikseen, sillä auto pysyy hyvin suunnassaan. Lisäksi hydraulisesti tehostettu ohjaus on hyvä, sopivan tarkka, tunnokaskin.

Sandero käyttäytyy normaalitilanteissa kuten kunnon etuvetoisen tuleekin. Tiukassa mutkassa tai äkkiväistössä perällä on kuitenkin selvä taipumus tiukentaa kaartosädettä, yliohjautua. Tässä kohdin ajonvakautus auttaisi kokematonta kuljettajaa. Moisiin tilanteisiin sinänsä hyväkäytöksisellä Sanderolla joutuu harvoin, mutta ei ajonvakautuksesta olisi haittaakaan.

Kaiken kaikkiaan Dacia Sanderon ajettavuudessa ei ole tingitty edes edulliseen hintaan vedoten.

Yksi varustetoive

Dacia Sanderon varustelu suorastaan yllättää. Valikoimaan kuuluu kolme varustetasoa: Sandero, Ambiance ja koeajossamme ollut, monipuolisin Laureate. Jo tässä yhteydessä on syytä mainita Sanderon hämmästyttävän edulliset hinnat. Edullisin versio lähtee kaupasta 10 992,25 eurolla. Keskimmäinen, Ambiance, maksaa 12 237,80 euroa ja täydellisimmin varusteltu Dacia Sandero Laureate 13 032,90 euroa. Mitäs tähän sanotte?

Koeajokkimme varustuksesta poimittakoon kauko-ohjattu keskuslukitus ja sähkötoimiset etusivuikkunat ynnä sähkösäätöiset ulkopeilit ja 12 voltin pistoke. Lasinpyyhkimet ovat kolminopeuksiset (sis. tihkuasennon), mutta kertapyyhkäisytoiminto puuttuu. Takalasinpyyhin puhdistaa poikkeuksellisen laajan alan.

Koeajokkiimme oli asennettu lisävarusteena ilmastointi ja radio/CD-soitin pakettihintaan 728,84 euroa. Metallivärin lisähinta on 397,55 euroa.

Turvavarusteista mainittakoon vöiden lisäksi kuljettajan ja etumatkustajan etu- ja sivuturvatyynyt.

Etumatkustajan tyynyn saa kytketyksi toimimattomaksi. Takaistuimella on Isofix-kiinnikkeet kahdelle lasten turvaistuimelle.

Ai niin, se varustetoive. Vähintään lisävarustelistalla soisi olevan nykyauton tärkeimmän turvavarusteen, jo aiemmin mainitun ajonvakautuksen. Nyt se ei kuulu Laureate-versionkaan valikoimiin.

Perheauton ainekset

Dacia Sandero Laureate 1.6 Hi-Flex osoittautui koeajossa jopa häkellyttävän järkeväksi perheautoksi. Lähinnä mopoautojen hinnalla saa muunneltavan perheauton. jonka perusominaisuudet ovat varsin hyvin tasapainossa. Sanderossa ovat ainekset yhtä lailla nuoren perheen autoksi kuin varttuneen väen kulkupeliksi.

Renaultin romanialaisserkku Sanderon kiinnostavuutta lisää kolmen vuoden tai 100 000 kilometrin takuu. Lisäksi pakettiin kuuluu samanmittainen Dacia Assistance -palvelu.

TEKNIIKKAA

Juha Tolvanen