Maaliskuu, 2020. Koronakevät. Vuokra-asunto Helsingissä. NÄYTELMÄKIRJAILIJA, 37, istuu keittiön pöydän ääressä kylpytakki yllään ja itkee ääneen. MIES, 36, saapuu.
MIES: Mitä sä itket?
NÄYTELMÄKIRJAILIJA: Mä luin just tiedotteesta, että teatterin esitykset joudutaan perumaan 12. huhtikuuta asti!
Nainen näyttää tiedotetta miehelle. Mies halaa naista. Nainen jatkaa itkemistä.
***
Tuona maaliskuun päivänä minä, ulvova näytelmäkirjailija, en vielä tiennyt, että huhtikuussa 2020 teatterin koko kevään esitykset jouduttaisiin perumaan koronapandemian vuoksi.
Tottakai ymmärsin tilanteen taustat ja syyt. Oli ajateltava ihmisten turvallisuutta ja terveyttä. Kyse oli – ja on – maailmanlaajuisesta kriisistä.
Kirjoittamani näytelmä Kekkosen tytär oli saanut kantaesityksensä vuoden 2020 helmikuussa ja saanut loistavan vastaanoton.
Näytelmä ehti pyöriä Vaasan kaupunginteatterissa yhdeksän kertaa. Myöhemmin luin teatterin tiedotteesta, että näytelmän näki 950 katsojaa. Jos tuon kokoisen yleisön kuvittelee vaikkapa torille seisomaan, se on aika iso porukka.
Silti.
En itkenyt pelkästään sitä, että lipputuloja tulisi teatterille normaalia vähemmän, mikä heijastuisi tietysti suoraan myös saamiini tekijänoikeuspalkkioihin.
Surin myös omaa ja koko työryhmän panostusta, kaikkia niitä tunteja, jotka olin Kekkosen äärellä viettänyt. Menisikö iso työ nyt osittain hukkaan?
Ja tottakai itkin myös yleisön tähden, kaikkien niiden ihmisten, jotka olisivat halunneet nähdä Kekkosen tyttären mutta eivät nyt päässeetkään teatteriin.
***
Jollakin tavalla minua vähän arkailuttaa kirjoittaa blogiin omista koronakriisikokemuksistani. Entä jos joku ajattelee: vieläkö se siitä Kekkosen tyttärestä jauhaa. Pääsis jo yli!
Tiedostan kyllä, että ihmisillä on isompiakin murheita kuin yksi fiktiivinen tytär. Saan olla kiitollinen siitä, että olen pysynyt terveenä ja välttynyt virukselta.
Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta siksi, että monille pandemian aiheuttamat tulonmenetykset ja muut ahdistukset ovat yhä ajankohtaisia.
Uskon, että jossakin tuolla nyyhkyttää joku toinenkin näytelmäkirjailija. Ohjaaja. Kotisohvalla istuva näyttelijä. Muusikot muistelevat haikeina menneitä festarikesiä. Eri alojen yrittäjät tutkivat huolestuneina ehtyvää kassavirtaa.
Haluaisin sanoa kaikille heille ja teille: ette ole yksin.
***
Luin äskettäin Ylen tekemän jutun siitä, millä tavalla koronapandemia on vaikuttanut suomalaiseen kulttuurikenttään.
Jutusta ilmenee esimerkiksi, että teatteri- tanssi- ja sirkustaiteen alalla freelancereiden tulonmenetykset koronapandemian ajalta ovat yhteensä 60–70 miljoonaa euroa. Luku perustuu Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Teme ry:n ja Suomen Näyttelijäliitto ry:n arvioihin.
Otin tämän postauksen puitteissa yhteyttä Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry:hyn, Sunkloon, jonka laskelmien mukaan kotimaiset näytelmäkirjailijat menettivät vuoden 2020 aikana ainakin kolme miljoonaa euroa teattereitten sulkujen ja katsomorajoitusten vuoksi.
Uskoakseni hankalin tilanne on niillä, joilla koko toimeentulo on ollut riippuvainen vaikkapa esitystaiteesta. Itse olen sikäli tyypillinen kirjailija, että tuloja kertyy erilaisista lähteistä kuten apurahoista, pienemmistä kirjoitushommista ja opetustöistä.
Silti koen, että kirjailijan työn epävarmuus on usein seuralaisenani.
***
Taiteilijoiden tilanne koronakriisin aikana on viime viikkoina noussut voimakkaasti pintaan. Esimerkiksi muusikko Paula Vesala on tuonut julkisuudessa esiin tapahtuma-alan ja freelancereitten tukalaa asemaa.
Helmikuun 18. päivä puolestaan valtakunnallinen taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis ry lähetti ministereille koronapandemian hoitoon liittyvän avoimen kirjeen, jossa muun muassa muistutetaan, että organisaatioiden lisäksi täytyy tukea myös freelancereita sekä pien- ja yksityisyrittäjiä. Forum Artisiin kuuluu 18 valtakunnallista taiteilijajärjestöä, mukaan lukien aiemmin mainitut Teme, Sunklo ja Suomen Näyttelijäliitto.
Taannoin luin Verkkouutisista, että kansanedustaja, kirjailija Marko Kilpi (kok.) on 22. helmikuuta jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen näytelmäkirjailijoiden ja tekijänoikeuksienhaltijoiden huomioimisesta.
Kysymyksessään Kilpi on sitä mieltä, että Taiteen edistämiskeskuksen koronatuet eivät yksinään riitä korvaamaan tulonmenetyksiä ja että teattereiden saamista koronatuista pitäisi maksaa korvauksia myös näytelmäkirjailijoille.
Jo viime vuoden huhtikuussa Kilpi jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen näytelmäkirjailijoiden tukemisesta ja tuen jakamisesta. Silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) toi vastauksessaan esiin muun muassa korona-apurahat, jotka oli suunnattu taiteen ja kulttuurialan ammattilaisille ja luovien alojen tekijöille ja jotka juuri tuolloin olivat haettavissa Taiteen edistämiskeskukselta.
Taiteen edistämiskeskus (Taike) on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijavirasto.
Taiken ja muiden tahojen avustukset ovat varmasti jonkin verran auttaneet luovan alan tekijöitä tiukassa tilanteessa. Taiken korona-apurahat yksittäisille taiteilijoille ovat olleet 3 000–4 000 euron suuruisia. Kyseisiä apurahoja on tähän mennessä ollut haussa käsittääkseni kolmeen otteeseen.
***
Kuten tiedämme, koronakriisi jatkuu yhä. Se on johtanut tuoreisiin toimenpiteisiin.
Viime torstaina (25.2.) julkaistun opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen mukaan hallitus esittää lisätalousarviossa uusia korona-avustuksia, jotka on suunnattu taide- ja kulttuurialan freelancereille ja toiminimellä työskenteleville kulttuurialan ammattilaisille. Avustukset tulevat hakuun Taiteen edistämiskeskuksen kautta.
Tiedotteen mukaan Taikelle on esitetty varattavaksi 15 miljoonaa euroa. Suomen elokuvasäätiön jakamaan tuotantotukeen esitetään lisätalousarviossa viiden miljoonan euron määrärahaa.
”Viime vuonna kulttuurille osoitettiin 110 miljoonan euron lisärahoitus, jotta alan toimijat selviäisivät kriisin yli ja jatkamme tukitoimia nyt myös tämän vuoden puolella. Tällä päätöksellä suuntaamme tukea erityisesti freelancereille ja kulttuurialan ammattilaisille”, kommentoi tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) tiedotteessa.
Aika näyttää, miten tuet kantavat ja millaiseksi kulttuurikentän tilanne jatkossa muodostuu.
Marko Kilpi muistuttaa Kilpirintama-sivullaan Facebookissa, että kulttuurin avulla me pystymme käsittelemään asioita ja ilmiöitä – myös vaikeita sellaisia.
”Ilman kulttuuria ei ole myöskään tulevaisuutta. Siksi on erinomaisen tärkeää pitää huolta kulttuurista ja sitä tuottavista ihmisistä mahdollisimman kattavasti”, Kilpi kirjoittaa.
Maailmanlaajuisen pandemian aikana me todellakin tarvitsemme kulttuurin antamaa lohtua ja voimaa enemmän kuin koskaan. Nyt on hyvä hetki lukea kiinnostavia kirjoja, nauttia hyvistä sarjoista ja elokuvista tai ostaa vaikkapa lippu striimattuun konserttiin tai näytelmään.
Varmaa on, että kulttuuria tarvitaan myös sitten, kun pahin on ohi.
Toivon, että tärkeitä päätöksiä tehtäessä taiteilijoita ja luovuuden merkitystä ei jatkossakaan unohdeta. Samaa mieltä olisi varmasti itse Kekkonenkin, joka oli sivistynyt kulttuurin ystävä.
Taina Latvala
Blogiin on lisätty 1.3.2021 lause: Nyt on hyvä hetki lukea kiinnostavia kirjoja, nauttia hyvistä sarjoista ja elokuvista tai ostaa vaikkapa lippu striimattuun konserttiin tai näytelmään.
Kommentoi