Luin päivälehdestä artikkelin, jossa asiantuntijalta oli lähdetty selvittämään, kenelle punkki on hyödyllinen. Ilmeni, että jopa meille ihmisille niin ärsyttävästä hyttysestä on luonnolle pölyttäjänä ja linnuille ravinteena hyötyä, mutta punkista ei ole juurikaan mitään hyötyä kenellekään: ei ihmiselle, ei eläimille eikä luonnolle.
Tämä sai minut miettimään, kenelle minä olen hyödyllinen. Erilaisia rooleja on meillä kaikilla, ja ensisijaisesti pidän tärkeimpinä rooleinani olla vaimo miehelleni ja äiti alakoululaisikäisille lapsillemme – yhdessä ydintehtävämme on kasvattaa heistä onnellisia suomalaisia.
Äidin ja vaimon lisäksi olen yritysjohtaja ja ajatukseni alkoikin pyöriä sen ympärillä, että olenhan siinä roolissa jollekin hyödyllinen?
Työn imussa palvelevalla johtamisella
Käsitteestä palveleva johtaminen (servant leadership) kuulin ensimmäistä kertaa vasta tänä keväänä, vaikka se pienen googletuksen myötä näyttäisi olleen johtamisen ”ismi” jo parikymmentä vuotta.
Perehtymisen myötä huomasin nopeasti myös sen, että vaikka se käsitteenä oli minulle uusi, resonoivat sen periaatteet minussa ja ne tuntuivat jopa luonteenomaisilta, sillä kuten aikaisempia blogejani lukeneet jo tietävät, on minusta esihenkilön tärkein tehtävä mahdollistaa tiimiläisten ja tiimien onnistuminen.
Miettiessäni punkin hyötyä tai oikeastaan hyödyttömyyttä oivalsin, että palvelevalla johtamisperiaatteella toimiva esihenkilö on organisaatiolleen taatusti hyödyllinen, koska hän mahdollistaa toisen ihmisen tekemistä ja tavoitteissaan onnistumista, eli luo organisaatiolleen menestymisen mahdollisuuksia!
Kun organisaatio innostaa ja panostaa henkilöstön työn imuun, haluaa jokainen työntekijä tehdä ja kykenee myös tekemään hyvää työtä. Ja positiivinen kierre onkin syntynyt, koska tekemällä hyvää työtä voi nimittäin työstään innostua ja kokea työn imua! Työn imu kasvattaa siis sekä työntekijöiden hyvinvointia että työpaikan tuottavuutta.
Mistä koostuvat superterveet työyhteisöt?
Työn imussa olemisesta on työnantajan lisäksi myös meille työntekijöille hyötyä, sillä siitä saadun mielihyvän myötä olemme onnellisimpia, terveempiä ja työkykymme on paremmalla tasolla. Tieteen mukaan työn imussa oleva työntekijä nukkuu yönsä paremmin ja kokee olevansa tyytyväisempi esimerkiksi parisuhteessa ja vanhemmuudessa.
Huhtikuun blogissani pohdin, miten päästä työn imuun sekä osaammeko johtaa itseämme niin, ettemme kesken imun tule ylikuormittuneiksi ja painu tilaan, jossa mielihyvä on muuttunut mielipahaksi. Eli vaikka termi työn imu kuvaa myönteistä tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa työssä, ja työn imussa toimimme tarmokkaasti, omistautuen ja uppoutuneina, on työuupumus edelleen riski.
Suomessakin tehtyjen tutkimuksien mukaan palvelevalla johtamisella näyttää olevan myönteisessä mielessä yhteys työn imuun ja kielteisessä mielessä taas työhön leipääntymiseen.
Mitä ovat siis palvelevan johtamisen kulmakivet?
Johtaminen on palvelutehtävä, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanenkin Työterveyslaitoksesta. Palveleva johtaja on ensisijaisesti palvelija, eli hän asettaa muut etusijalle ja kokee vahvaa halua auttaa muita. Meistä jokainen voi toimia palvelevasti, huolimatta siitä, olemmeko esihenkilöasemassa vai emme, sillä palvelevaa johtamista kuvaa anteliaisuuden kulttuuri, jossa autamme toinen toistamme ja jaamme osaamistamme.
Palveleva johtaja näyttää suuntaa ja vastuuttaa sen sijan, että valta keskittyisi häneen. Hän valtuuttaa vastuullisia tekemään omalla tavallaan ja omia vahvuuksiaan hyödyntäen samalla voimaannuttaen ja antaen tilaa kehittymiselle. Jotta palveleva johtaja onnistuu tehtävässään, hänen pitää olla rohkea, puolustaa näkemyksiään ja ottaa riskejä, sillä vastuun ja vallan poisantaminen harvemmin tarkoittaa, etteikö lopullista vastuuta silti kantaisi.
Palvelevassa johtamisessa hyödynnetään tutuimmiksi tulleita ihmislähtöisiä johtamistapoja, kuten esimerkiksi valmentavaa johtamista, työhyvinvoinnin johtamista ja dialogista johtamista.
Eilakaislan teettämän tutkimuksen mukaan nuoret arvostavat varttuneita työntekijöitä enemmän päättäväistä johtamista, joten minusta palveleva johtaminen voisi olla vastaus uuden sukupolven johtamistoiveisin, sillä kun johtajassa yhdistyy päättäväisyys, empaattisuus ja nöyryys, tulee johtajasta sopivan jämäkkä ja sellainen, joka kykenee osoittamaan tiimille päämäärä tukien jokaisen henkilökohtaista matkaa.
Lisäksi palvelevan johtajan on kyettävä olemaan läsnä ja aidosti kuunneltava ns. kaikilla aisteilla. Mahdollistaakseen toisen ihmisen tekemisen ja siinä onnistumisen, on pystyttävä luottamaan mutta myös valmentamaan ja kysymään empaattisin tavoin sen sijaan, että opastaa. On oltava nöyrä, pystyttävä antamaan kunnia omille tiimiläisille ja arvostettava kyvykästä osaavaa työyhteisöä. Vähän kuten vanhemmuudessa: mikään ei voi tuottaa suurempaa iloa kuin lapsen palveleminen pyyteettömästi ja epäitsekkäästi.
Johtajiksi tulisi rekrytoida sellaisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa muita kasvamaan ja onnistumaan. Tällaisen johtajan motiivina on halu palvella, ei oman uran edistäminen. Vain omia tavoitteitaan ajava johtaja on punkki, josta ei ole tiimilleen mitään hyötyä.
Erika Ehrnrooth
Kommentoi